Metsäsuunnittelu on tavoitteellista metsänhoitoa. Yksi osa sitä ovat metsänhoitosuunnitelmat. Ne turvaavat metsäalueiden hoidon, luonnon monimuotoisuuden ja virkistysmahdollisuudet.

Kouvolassa metsiä hoidetaan niin, että ne ovat maisemakuvaltaan vaihtelevia. Hoito pyritään suunnittelemaan ja toteuttamaan niin, että metsien erilaiset virkistyskäyttötarpeet ja toisaalta metsän elinympäristön ja jatkuvuuden turvaaminen saadaan yhteensovitettua. Hakkuut tehdään taajamissa vain kasvatushakkuina.

Metsäsuunnittelulla tarkoitetaan kaupungin omistamien metsien ja niiden hoitotoimenpiteiden suunnittelua.

Eri tasoisia metsäsuunnitelmia

Taajamametsien yleissuunnitelma linjaa metsäsuunnittelun suuret tavoitteet Kouvolan kaupungin metsissä.

Tämän jälkeen tehtävä alueprofilointi kartoittaa kuntalaisten toiveita eri metsäalueille. Samalla alueittaisen metsänhoitosuunnitelmien toteuttamisjärjestys selkenee ja metsien hoidon tavoitteet yhtenäistyvät ja kehittyvät.

Aluekohtaiset metsänhoitosuunnitelmat tehdään tämän jälkeen. Ne tehdään yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.

Kouvolassa on hyväksytty seuraavat alueprofiloinnit ja aluekohtaiset suunnitelmat metsänhoidolle:

Metsäsuunnittelusta pyritään tekemään vuorovaikutteista, asukkaiden toiveet huomioonottavaa. Suunnitelmien pohjana on puustoinventointi, luontokartoitus, taajamametsien hoitoperiaatteet, alueprofilointi ja aluetta koskevat kaavamääräykset.

Metsienhoitoa käytännössä

Kaupungin taajamametsissä tehdään pääsääntöisesti vain kasvatushakkuita eli pienpuuston hoitoa sekä poiminta-, pienaukko-, harvennus -ja kasvatushakkuita. Tavoitteena on hoitaa metsiä mahdollisuuksien mukaan jatkuvan kasvatuksen keinoin sekä lisätä eri-rakenteisen metsän osuutta kehitysluokittaisessa jakautumassa. Tarvittaessa voidaan tehdä noin 0,3 ha kokoisia pienaukkoja esimerkiksi vanhoissa huonokuntoisissa kuusikoissa. Myrskytuhon tai tuholaisten vaivaamissa kohteissa tehdään hakkuut tuhoalueen mukaisesti.

Kaupungin metsissä käytettävät hoitomenetelmät

Ennakkoraivaus: parannetaan korjuuoloja poistamalla alikasvosta ennen hakkuuta. Ennakkoraivauksen avulla voidaan pienentää korjuuvaurioiden riskiä. Raivauksen tarve harkitaan aina tapauskohtaisesti ja turhaa raivaamista vältetään. 

Piirros metsästä, josta on raivattu pienimpiä puita.

Jatkuva eli eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus: metsässä kasvaa jatkuvasti kaikkia puiden ikä- ja kokoluokkia. Metsää kasvatetaan ja uudistetaan samaan aikaan, eikä kehityksessä ole eroteltavissa selviä vaiheita. Eri-ikäisrakenteista metsää voidaan käsitellä joko poimintahakkuilla tai pienaukkohakkuilla.

Eri-ikäisiä ja kokoisia puita, lähinnä kuusia.

Harvennushakkuu: tehdään puiden elinvoimaisuuden varmistamiseksi ja palauttamiseksi sekä valmennettaessa metsää eri-rakenteiseksi. Harvennushakkuiden tärkein tavoite on tehdä kasvutilaa elinvoimaisille ja hyvä latvuksisille puille ja iäkkäissä metsissä uudelle taimi-ainekselle. Harvennuksissa poistuma on yleisesti noin 30 % puuston tilavuudesta. Puustosta riippuen voidaan joissain tapauksissa harventaa lievemmin tai voimakkaammin.

Vertailukuvissa näytetään mitä isoista kuusista kannattaa harventaa.

Pienaukkohakkuu: pienialaisia, enintään 0,3 hehtaarin suuruisia hakkuualueita, jotka pyritään sijoittamaan syntyneiden taimiryhmien ympärille siten, että alue taimettuu vähitellen. Pienaukkohakkuiden avulla metsää uudistetaan vaiheittain. Pienaukkoja käytetään myös tuhoalueiden uudistamisessa.

Eri väreillä on kuvattu metsän keskelle tehtyjä pieniä aukkoja.

Poimintahakkuu: käsitellään jatkuvan kasvatuksen metsiä ja niillä pyritään tukemaan metsän eri-ikäisrakenteisuutta. Eri-ikäiskasvatus soveltuu parhaiten kuusivaltaisiin metsiin. Poistettavat puut ovat usein metsän huonokuntoisia puita tai yksitäisiä suurimpia puita puuryhmistä. Puuston tulee olla riittävän harvaa, jotta pienemmistä puista voi kasvaa uusia valtapuita ja metsään voi syntyä uusia taimia.

Yksittäisiä puita ja puuryhmiä on poistettu metsäalueelta. Etualalla koura nostaa puita kärryn kyytiin.

Taimikonhoito: tarkoituksena on turvata taimien kasvua ja ohjata nuoren puuston kehitystä haluttuun suuntaan harventamalla taimikko sopivaan tiheyteen ja toivottuun, kasvupaikalle sopivaan, puulajijakaumaan. Taimikonhoito toteutetaan raivaussahalla tai varttuneemmissa, isoissa kohteissa energiapuun korjuuna.

Kuvassa näytetään hoitotoimenpiteitä kahdessa eri-ikäisessä taimikossa

Ylispuiden poisto: Suuria puita poistetaan taimettuneelta alueelta, jotta taimikko saa kasvutilaa. Hakkuun jälkeen tehdään yleensä taimikonhoito.

Kuvassa vasemmalla taimikon yllä kasvaa isoja koivuja. Vertailukuvassa oikealla ns. ylispuutt on poistettu ja taimikko kasvanut.

Hoitomenetelmän kuvaukset ja kuvat: Ennakkoraivaus: Miettinen, J., Rantala, M. & Svensberg, M. Riistametsänhoidon opas. Suomen riistakeskus. Muut piirrokset: Juha Varhin laatimia, teoksessa: Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2019. Metsänhoidon suositukset. Tapion julkaisuja.

Luonnonhoitoa painottava metsänharvennus

Luonnon- ja riistanhoitoa painotettaessa toteutetaan ensiharvennus monipuolistamalla metsänrakennetta ja monimuotoisuutta edistävällä tavalla. Tällöin harvennus tehdään vaihtelevaan tiheyteen sekä suosimalla sekapuustoisuutta. Siinä edistetään puuston rakenteellista vaihtelua sekä parannetaan pinta- ja pensaskasvillisuuden kasvuoloja valoisuutta lisäämällä.

Toteutuskeinoja:

  • Tasaisen harvennuksen sijaan tehdään tiheydeltään vaihtelevaa harvennusta, jossa jätetään muutamia harventamattomia ja raivaamattomia kohtia sekä poistetaan puuryhmiä. Puuryhmien korjuulla voidaan vapauttaa alikasvoksena tai välipuina kasvavia monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita.
  • Harvennuksessa pyritään sekametsärakenteen säilyttämiseen tai kehittämiseen. Kasvupaikasta riippuen tavoitteena on 20–30 prosentin lehtipuusekoitus.
  • Harvennuksessa lisätään kasvutilaa erityisesti luonnon- ja riistanhoidon kannalta arvokkaille puille, kuten jaloille lehtipuille, haavoille, raidoille, koivuille ja leppäryhmille.
  • Jos käsittelyalueella on niukasti lahopuustoa, sitä voidaan lisätä tekemällä tekopökkelöitä.

Seuraavat harvennukset voidaan toteuttaa samoilla periaatteilla luonnonhoitoa painottaen ja tehdä uudistushakkuu normaalisti puuston saavutettua uudistuskypsyyden. Menettely voi myös toimia siirtymävaiheena kohti eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta.

Metsänhoidon visio, tavoitteet ja arvot Kouvolassa

Kouvolan kaupungin monimuotoiset metsät ovat luontoa parhaimmillaan arvokkaita asukkaille ja vetovoimatekijä kaupungille.

Meidän metsät 2030 -visio

Tavoitteena monipuolinen ja viihtyisä metsä

Ensisijaisena metsien hoidon tavoitteena on monipuolisen sekä viihtyisän maiseman kehittäminen ja ylläpito. Taajamametsien hoidolla tuetaan hyvää maisemakuvaa siten, että luonto säilyy monimuotoisena ja se tarjoaisi monipuolisia luontokokemuksia eri käyttäjäryhmille.

Tähän pyritään kasvattamalla viihtyisiä ja elinvoimaisia, eri-ikäisiä ja monimuotoisia metsiä, joissa puuston käsittely on pienipiirteistä. Taajamametsät pyritään kasvattamaan maisemakuvaltaan vaihtelevana ja niissä suositaan sekapuustoisuutta ja luontaisia puulajeja. (Taajamametsien hoitoperiaatteet, 2013)

Yhteisesti sovitut arvot metsänhoidon perustana

Kaupungin metsien hoito perustuu yhdessä asukkaiden, sidosryhmien ja metsäammattilaisten kanssa sovittuihin arvoihin. Ne määrittävät tavoitteet ja tavan hoitaa kaupungin eri viheralueita. Kaupungin metsien arvot ovat osa koko kaupungin viheralueiden arvoja. 

  • Kestävä kehitys. Metsien hoitoa toteutetaan kestävän kehityksen mukaisesti ottaen huomioon sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys. Hoidon tavoitteena on pitää metsät elinvoimaisina kokonaistaloudellisesti.
  • Viihtyisyys ja estetiikka. Metsät tarjoavat kaupunkilaisille virkistyksellisiä, maisemallisia ja terveydellisiä hyötyjä. Metsien monimuotoisuudesta huolehditaan varaamalla alueita arvo-ja suojelumetsiksi.
  • Asukaslähtöisyys ja jatkuvuus. Metsiä hoidetaan asukaslähtöisesti, siten että asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa lähimetsiensä hoitoon sekä huomioiden metsien jatkuvuus myös tulevaisuudessa.
  • Turvallisuus. Viheralueiden tulee olla turvallisia niiden luonteeseen nähden. Luonnontilaisilla alueilla turvallisuudesta huolehditaan turvaamalla asutusten, ulkoilureittien ja liikenneväylien välittömässä läheisyydessä reunametsien kunto niiden sijaintiin nähden. Liikenneturvallisuuden kannalta on lisäksi tarvetta väljälle reunapuustolle sekä riittäville näkymäsektoreille.

Päivitetty 12.1.2022

Sivun alkuun