Huom! Siivekkäät ystävämme -opastaulu sijoitetaan maastoon syksyllä 2024.

Suurin osa Suomen linnuista pesii huhtikuun ja heinäkuun välisenä aikana. Luonnonsuojelulaki ja EU:n lintudirektiivi suojaavat lintujen pesintää ja pesimärauhan aikaan kaikki lintulajit ovat rauhoitettuja. Pesänrakennus ja pesiminen ovat linnuille vuoden tärkein toimi, jolloin lintujen, niiden pesien, munien ja poikasten tahallinen häiritseminen on kiellettyä.

Vesilintujen pesät ovat monesti matalalla lähellä vesirajaa ja pesässä olevat munat jäävät selvästi näkyville, jos emo joutuu poistumaan pesältä. Suojaa vailla olevat linnunmunat päätyvät helposti mm. minkkien ja supikoirien ruoaksi. Vesilintujen pesimäaikaan kannattaa vesillä tai veden äärellä liikkuessa välttää turhaa melua. Veneillessä on hyvä pitää riittävää suojaetäisyyttä sekä varoa ison aallokon syntymistä.

Suomen kansallislintu laulujoutsen (Cygnus cygnus) saapuu muuttomatkaltaan maalis-huhtikuussa, kun jäät peittävät vielä vesistöjä. Sen kumahtelevan, trumpettimaisen laulun kuulee kauas. Paikka- ja pariuskollisena lajina laulujoutsen saapuu joka vuosi samalle pesimäpaikalle. Aikuiset joutsenet ovat kokonaan valkoisia, kun taas nuoret yksilöt ovat harmahtavia ja saavat täyden valkoisen höyhenpuvun vasta muutaman vuoden iässä.

Juha Ilkan akvarellikuvitus silkkiuikkukukosta.
Silkkiuikku (Podiceps cristatus) pesällä.

Rantaluhdan kasvillisuuden siimeksessä viihtyy ja pesii silkkiuikku (Podiceps cristatus). Se suosii kirkkaita vesiä sukeltaessaan ruoakseen pikkukaloja, äyriäisiä ja hyönteisiä. Keväällä silkkiuikku rakentaa kelluvan pesän heti värikkäiden kosintamenojensa jälkeen. Muuttolintuna laji viihtyy vain kesän Suomessa ja syksyn koittaessa se palaa eteläiseen Eurooppaan talvehtimaan.

Vieraslajit

Vieraslajeiksi kutsutaan niitä kasveja, eläimiä ja muita eliölajeja, jotka ovat levittäytyneet uusille alueille ihmisen tietoisen tai tahattoman toiminnan seurauksena. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Kun vieraslaji uhkaa luonnon monimuotoisuutta, luokitellaan se haitalliseksi. Pahimmillaan vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäiset lajit ja heikentää monimuotoisuutta.

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on yksi tunnetuimmista vieraslajeista Suomessa. Sen terttumaiset, pitkät kukinnot ovat väriltään sinisiä, violetteja, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Komealupiini kukkii yleensä kesä–heinäkuussa juhannuksen aikaan. Laji leviää tehokkaasti siemenistä ja sitä torjutaankin katkaisemalla kukinnot ennen siementen kypsymistä.

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) muodostaa laajoja kasvustoja heikentäen samalla alkuperäisen kasvilajiston monimuotoisuutta. Vaikka jättipalsami leviää ainoastaan siemenestä, voi yksi kasvi tuottaa noin 4000 siementä ja kypsät siemenet voivat sinkoitua jopa seitsemän metrin päähän emokasvista. Jättipalsamia torjutaan hävittämällä kasvustot ennen siementen kypsymistä. Laji kukkii vaaleanpunaisin kukin kesä-heinäkuulla.

Japanintatar (Reynoutria japonica) on monivuotinen ja nopeakasvuinen, rungoltaan ontto, bambumainen kasvi, joka voi kasvaa jopa kolme metriä korkeaksi. Laji leviää pääasiassa juurakonkappaleina puutarhajätteiden ja maa-ainesten mukana. Japanintatarta torjutaan hävittämällä kasvustoja juurineen. Lajin juuristo ulottuu syvälle maahan, joten torjuntaa joudutaan tekemään useana vuonna.

Kanadanpiisku (Solidago canadensis) lisääntyy sekä siemenistä että kasvullisesti juurakonkappaleista. Se kukkii elo-lokakuussa keltaisin, kaarevin kukinnoin. Suomen lyhyt kasvukausi ja kanadanpiiskun myöhäinen kukinta on onneksi pitänyt huolta siitä, että se ei ole päässyt leviämään komealupiinin tavoin. Pelkona kuitenkin ilmaston lämpenemisen myötä on se, että kasvukauden pidentyessä myös myöhään kukkivat lajit ehtivät muodostaa itävää siementä ja lisääntyä. 

Kurtturuusu (Rosa rugosa f. rugosa ja R. rugosa f. alba) on ollut suosittu pensas jo 1900-luvun alusta niin puutarhoissa kuin viherrakentamisessa. Laji on voimakaskasvuinen, talvenkestävä sekä hyvin suolaa sietävä. Se lisääntyy sekä juurakon palasista että siemenistä. Kurtturuusu karkasi pihoilta ja puutarhoista ensin lähiympäristöönsä ja lopulta se löysi tiensä merenrannoille mm. lintujen mukana. Kurtturuusun leviämistä voidaan torjua keräämällä kiulukat hyvissä ajoin ennen siementen kypsymistä tai poistamalla koko kasvusto juurineen.

Lue lisää vieraslajeista.

Päivitetty 12.2.2024

Sivun alkuun