Arjen sankarit -sarjaa on julkaistu kaupungin sosiaalisessa mediassa. Sarjassa esitellään kaupungin työntekijöitä ja heidän toimenkuvaansa.

Eskariopettaja Merita Vainio

– Oikeastaan joka päivä ajattelen, että vau, olipa kiva päivä. Innostun helposti ja tykkään kokeilla uutta. Lapsilta tulee mahtavia ideoita ja oivalluksia. Ja mitä vain keksii, he aina lähtevät mukaan juttuun, eskariopettaja Merita Vainio sanoo.

Merita asuu Valkealassa ja on töissä Jaakonpuiston päiväkodissa eskariopena ja varajohtajana.

Työtään hän rakastaa. Jokainen päivä on erilainen, luovuutta tarvitaan ja palautekin tulee suoraan.

– Lapset sanovat mitä ajattelevat. Minulla oli äskettäin synttärit, ja lapset kysyivät paljonko täytän. Yksi poika sanoi pokkana, että 75 vuotta.

Eskareita on 21. Kaikki lapset ovat Jaakonpuistossa vuorohoidossa, päiväkotiarki elää.

– Työssä pitää olla aika joustava. Tehdyt suunnitelmat eivät aina välttämättä pidä, vaan muutoksia voi tulla nopeallakin aikataululla. Sitten improvisoidaan, Merita kertoo.

Meritan työpäiviin kuuluu lasten kanssa olemista, esiopetuksen suunnittelua ja toteuttamista sekä yhteistyötä vanhempien kanssa. Yksi päivä viikosta on varattu varajohtajan hommille.

Luovuutta Merita haluaa tuoda myös lasten arkeen. Kevään aikana päiväkodissa on esimerkiksi esitetty lasten rakastamaa Putousta. On keksitty itse hahmot, piirretty hahmoista kuvat ja vedetty show. Muutenkin uutta opitaan leikin kautta.

– A-kirjainta voidaan harjoitella vaikka metsässä, ja aina saa pelata sählyä tai mennä jumpparadalle. Paras kiitos on, kun lapsi sanoo, ettei meillä ollut eskaria ollenkaan, asiat on opittu leikin lomassa, huomaamatta.

Jaakonpuistossa Merita on ollut melkein kaksikymmentä vuotta. Päiväkodin maailmasta hän innostui, kun piti välivuotta lukion jälkeen ja pääsi töihin Voikkaan päiväkotiin.

– Sieltä jäi kipinä. Opiskelin sosionomiksi ja hain tänne.

Päiväkodin arki on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Nyt perinteisiä leikkejä haastaa digiaika.

– Ennen lapset olivat pidempään lapsia, nyt heitä kiinnostavat isojen asiat jo aiemmin. Leikit uhkaavat osin jo unohtua, me sitten nostetaan niitä täällä esiin, Merita pohtii.

Vapaalla Merita suuntaa Valkealan metsiin, usein neljän koiransa kanssa.

– Liikunta on minulle sydämen asia, haluan kannustaa lapsiakin liikkumaan.

Kuusankoskitalon av-vahtimestari Harri Peltola

Kuvassa Harri Peltola istuu oikealla, keskellä Matti Kalevi Pasi ja vasemmalla Antti Salminen.
Kuvassa Harri Peltola istuu oikealla, keskellä Matti Kalevi Pasi ja vasemmalla Antti Salminen.

Musiikkimiehen ja av-konkarin Harri Peltolan, 59, työmaata on Kuusankoskitalo.
Hän varmistaa, että laitteet ovat kunnossa, konserttien äänentoisto pelaa ja ovet avautuvat oikeaan aikaan.

– Olen aina ollut vähän musiikkimiehiä, soittanut ja miksaillut. On kyllä onnenpotku, että saa tehdä työkseen sitä, mitä harrastaa. Parasta tässä on, että saa olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja tehdä sitä, mistä tykkää.

Av-vahtimestareita Kuusankoskitalolla on kaikkiaan kolme. He laittavat tilat ja valot valmiiksi, hoitavat tekniikan kokouksiin, miksaavat äänet, hoitavat valot, kuvaavat, tallentavat, editoivat ja striimaavatkin.

Työtään Peltola katsoo nykyään vähän haikeudellakin.

– Työstä on pudonnut pois paljon. Nykyään isot kiertueet hoitavat kaiken itse, meille jää pienemmät, ja kaikkiaan on menty enemmän itsepalvelun suuntaan.

Isoja nimiä. Musiikkia. Seminaareja. Kuusankoskitalolla nähdään monenlaista ja uskotaan edelleen hyvään palveluun.

– Katsomme, että kaikki toimii: tuodaan vesikannut ja autellaan tekniikan kanssa. Nykyään sellainen alkaa kuulema olla harvinaista. Jos asiakas on tilannut tekniikan, piirrämme kartan, jossa näkyy, missä kukakin seisoo ja mitä tarvitsee. Sitten katsotaan äänet, valot, miksaus ja se, mitä takahuoneeseen toivotaan.

Isoilla esiintyjillä on usein omat äänentoistot, vahtimestarin kontolle jää muu tarvittava. Isoihin esityksiin aletaan valmistautua jo viikkoja ennen.

– Isot esiintyjät antavat usein raiderin, jossa lukee, mitä halutaan. Takahuoneeseen on viety silitysrautoja, särkylääkkeitä ja herkkuja. Mike Monroe toivoi parmankinkkua ja erikoisia juustoja, saatiin kaikki hankittua, osoittautui tosi mukavaksi. Kävi ilmi, että tarjoilut olivat koko hänen henkilökunnalleen.

Vahtimestarina esiintyjistä näkee myös kääntöpuolen.

– On diivoja ja mukavia. Tuntuu, että artistit, jotka kohtaavat yleisön, ovat usein niitä, joiden suosio kestää.

Erityisliikunnanohjaaja Johanna Partanen

– Tämä on monipuolista työtä: saa olla liikunnan kanssa tekemisissä ja toteuttaa itseään, erityisliikunnanohjaaja Johanna Partanen sanoo.

Johanna luotsaa erilaisia liikuntaryhmiä ja -kursseja, pitää koulutuksia ja luentoja sekä toimii Elimäen ja Keltakankaan terveysasemilla liikuntaneuvojana. Lisäksi erityisesti koulujen loma-aikoina hän on järjestämässä erilaisia liikunnallisia tapahtumia.

Korona-aika on muuttanut työtä niin, että Johanna tekee työtään pääsääntöisesti etänä ja striimaten.

– Tavoitteenani on opastaa ja neuvoa etenkin heitä, jotka liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Tärkeintä on auttaa asiakasta löytämään omat voimavarat ja motivaatio liikkumiseen.

-Tärkeä osa työtäni on myös toteuttaa laadukasta liikunnanohjausta. Erityisliikunnan ryhmissä tärkeä osa ohjausta on huomioida erilaiset toimintakyvyn rajoitteet ja antaa vaihtoehtoja harjoitteen tai liikunnan toteuttamiseen.

Erityisliikunnanohjaajan arki taipuu moneen. Johannan toimisto on Urheilupuiston uimahallissa. Normaalisti päivän aikana hän suuntaa eri puolille kaupunkia, kohtaa ihmisiä ja näkee arjen ilot ja surujakin.

Moni asiakas on ajautunut kauaksi liikkumisesta. Johannasta tärkeää on löytää liikkumisen ilo. Sen voi jokainen löytää erilaisista lajeista tai asioista.

– Haluan pitää hyvän tunnelman ja pilkkeen silmäkulmassa. Ihmisillä on usein paljon tietoa liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista, liikkumisen vähyys ei yleensä ole siitä kiinni, hän sanoo.

Johanna vieroksuu ajattelua, että liikunta on jotain arjesta erillistä, jota tehdään vain treenivaatteet päällä. Liikkua voi muutenkin. Kävellä töihin tai kulkea portaat.

– Tärkein on aktiivinen arki. Liikuntaa kertyy siinä huomaamatta.

Tärkeintä hänestä on vain aloittaa, sopivan kevyellä otteella.

– Yksi kerta on enemmän kuin nolla. Aloittamisesta ei pidä tehdä liian totista tai vaikeaa.

Johanna kehuu omaa työtään: Ihania asiakkaita, mahtavia työkavereita ja sitä, kun näkee, miten joku innostuu ja ehkä löytää elämälleen uuden suunnan.

– Tuntuu, että tekee työtä, jolla on merkitystä.

Kulttuurikasvatuskoordinaattori Jaana Vuorio-Palmumaa

Jaana Vuorio-Palmumaa

Jaana Vuorio-Palmumaa yhdistää koululaisia ja opettajia taideväkeen, ikäihmisiä kulttuuriin, päättäjiä ja tavallisia kaupunkilaisia siihen, mitä kulttuurikasvatuksessa tapahtuu. Vuorio-Palmumaa tietää koululaisten taidekasvatusprojekteista, vauvojen värikylvyistä ja erityislasten kerhoista, kulttuuri- ja taidetapahtumista ja isoista hankkeista. Hän on myös mukana vaikuttamassa monen hankkeen toteutukseen.

– Koko ajan tulee kaikenlaista uutta, johon pitää reagoida. Työn rikkaus on sen ajankohtaisuus. On paljon hommia, mutta tosi mielenkiintoista.

Kulttuurin käyttäjille Vuorio-Palmumaan työstä näkyy vain jäävuoren huippu.

– Tapahtumat ja tilaisuudet näkyvät eniten, mutta työni on oikeastaan paljon kehittämistä. Tavoitteena on, että kulttuurin oikeudet toteutuvat kaikille ja saavutettavuus toteutuisi.

Vuorio-Palmumaa on usein se, joka yhdistää tarvitsijan ja tekijän, luo verkostoja taiteen ja kulttuurin parissa toimivien ja niitä tarvitsevien välille.

– Aika laajat asiantuntijaverkostot tässä pitää olla. Meillä on maakunnassa esimerkiksi tiivis lastenkulttuurin tekijöiden verkosto. Myös me eri kuntien kulttuurityöntekijät olemme aika tiiviisti yhdessä erilaisissa projekteissa.

Usein Vuorio-Palmumaan luo tulee kulttuurin tekijä, jolla on uudenlainen hyvä idea, mutta ei tietoa, miten viedä sitä eteenpäin. Vuorio-Palmumaa etsii idealle kodin, miettii mitä sen toteuttaminen vaatii ja ohjeistaa.

– Aika paljon neuvon, mikä on mahdollista missäkin tai miten pitää toimia, millaisia viranomaismääräyksiä pitää huomioida. Idean käytäntöön viemiseen kuuluu yllättävän paljon asioita. Onnistuessani voin työllistää luovan alan toimijoita.

Juuri nyt työn haasteena on, miten vuorovaikutusta toteutetaan poikkeusaikaan. Miten voi osallistua ja olla mukana. Ja toisaalta miten ottaa voimavaraksi se, mitä tästä ajasta opitaan.

– Kulttuuri ja taide ovat elämää ylläpitävä voima, eivät vain viihdettä.

Päivitetty 14.10.2021