Kouvolan luonnonsuojelualueet

Suojelulla turvataan lajien monimuotoisuutta

Vuoden 2018 alussa Kouvolassa oli 114 luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä 4253 ha. Suojelualueista METSO-ohjelman kautta suojeltuja kohteita on 33 ja suojeltuja luontotyyppejä 11. Kouvolan kaupungin maalla sijaitsee 17 kohdetta, valtion omistuksessa on kaksi kohdetta ja loput sijaitsevat yksityismailla. Vuonna 2017 Kouvolan kaupunki perusti kolme uutta suojelualuetta Suomi 100-teemalla. Kouvolassa on yksi kansallispuisto, Repoveden kansallispuisto (luontoon.fi). Lisäksi alueita suojellaan kaavamääräyksillä sekä hakkuusunnittelussa ottamalla huomioon metsälain mukaiset elinympäristöt sekä kartoituksissa selville tulleet luonnon monimuotoisuuskohteet.

Kouvolan luonnonsuojelualueet kartalla

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueiden tarkoituksena on mm. suojella harvinaisia luontotyyppejä, monipuolista lajistoa tai arvokasta ja kaunista elinympäristöä. Luonnonsuojelualueet (ym.fi) lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja turvaavat uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilymisen. Osa suojelukohteista sopii hyvin retkeily- ja opetuskohteiksi. Päätösvalta luonnonsuojelualueiden perustamisesta on valtion ympäristöhallinnolla, Kouvolan alueella Kaakkois-Suomen ELY-keskuksella, jonne maanomistajat voivat tehdä ehdotuksia suojeltavista alueista.

METSO-ohjelma

Osa suojelualueista on suojeltu METSO-ohjelman eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman kautta. METSO on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke ja maanomistajille täysin vapaaehtoinen. METSO-ohjelmassa (metsonpolku.fi) maanomistaja voi ehdottaa suojeltavaa aluetta ELY-keskukselle. Mikäli ELY-keskus hyväksyy esityksen saa metsänomistaja korvauksen metsän suojelemisesta sekä luonnonhoidosta. Suojelun voi tehdä joko määräaikaisena tai pysyvänä.

Natura-alueet

Natura 2000-verkostolla pyritään pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Verkostolla turvataan luonto- ja lintudirektiiveissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Kohteeksi valinta voi perustua luonnonsuojelu- ja erämaalain lisäksi myös mm. metsä-, vesi- ja maa-aineslakiin. Natura 2000- verkostoon kuuluminen ei tarkoita samaa kuin luonnonsuojelualue.  Alue voidaan toteuttaa lainsäädännön, hallinnollisten määräysten tai vapaaehtoisen sopimuksen keinoin. Natura-alue ei estä alueella liikkumista, mutta se rajoittaa alueella tehtäviä toimenpiteitä alueen lajiston ja luontotyypin huomioiden.

Natura 2000-verkosto (ymparisto.fi) on koko EU:n kattava hanke, johon jäsenmaat saavat ehdottaa sopivia alueita. Euroopan komissio tekee päätöksen alueen valitsemisesta verkostoon. Valituilla alueilla luonnonhoito ja suojelutoimenpiteet toteutetaan luontotyypin ja suojeltavien lajien kannalta parhaalla tavalla. Luontotyyppien lisäksi Natura 2000-verkostossa on myös lintudirektiivin mukaisia alueita.

Kouvolassa on 34 Natura 2000-aluetta, jotka kattavat 14722,7 ha. Osa pinta-alasta on metsää ja osa ranta-alueita. Alueet sijoittuvat yksityisen, kaupungin sekä valtion maille. Mikäli Natura-alueelle tai sen läheisyyteen ollaan suunnittelemassa toimintaa, tulee asiassa olla yhteydessä ELY-keskukseen.

Monimuotoisuuskohteet ja uhanalaiset lajit

Luonnonsuojelualueiden lisäksi Kouvolassa on runsaasti monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita. Alueita on kartoitettu mm. kaavoituksen yhteydessä ja ne on pyritty huomioimaan suunnittelussa. Luontoselvityksiä tehdään myös ympäristö- ja maa-aineslupaa haettaessa. Selvityksissä on kohdetiedon lisäksi havainnot uhanalaisista lajeista. Selvityksissä saatu tieto siirretään kaupungin sähköiseen paikkatietojärjestelmään suunnittelijoiden käytettäväksi.

Monimuotoisuudenkin kannalta tärkeillä paahdealueilla voi elää uhanalaisia kasvi- ja hyönteislajeja, liito-oravahavainnot ovat taas tärkeitä, kun suunnitellaan hakkuita. Riittävän laajat reviirit sekä siirtymäreitit eli ekologiset käytävät edesauttavat lajien olemassaoloa.

Kouvolan kaupungin omistamilla mailla on useita metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi lähteet, purot, norot ja lammet sekä niiden välitön lähiympäristö sekä kalliojyrkänteet alusmetsineen. Vaikka monimuotoiset kohteet voivat olla hyvinkin pienialaisia, ovat ne tärkeitä saarekkeita, muodostaen omaleimaisen pienilmaston ja muusta ympäristöstä poikkeavat, jopa äärevät kasvuolot. Monimuotoiset elinympäristöt tarjoavatkin elintilaa useille vaativille kasvi- ja eläinlajeille. Metsänhoitotoimenpiteet tulisi suunnitella siten, että monimuotoisuuskohteiden ominaispiirteet voidaan säilyttää.

Sivun alkuun