13.–15.9.2019 Turvallisuuskonferenssi. Turvallisuusareena. Kylähullun kekkerit.

Kouvolan kaupungin ensimmäinen turvallisuuskonferenssi oli menestys, mikäli tulee uskominen perjantain kutsuvieraiden kiitoksiin tilaisuudesta. Paikalla oli erittäin arvovaltainen puhuja- ja osallistujajoukko, Suomen ja Ruotsin puolustusministereistä Suomen puolustusvoimain komentajaan asti. Tämä oli Kouvolan kaupungin omalta henkilöstöltä kova työnnäyte yhdessä asiaa järjestelleen asiantuntija-vaikuttajakonsulttitoimiston kanssa.

Minulla oli kunnia viedä konferenssiin sen yhteenveto- ja päätössanat. Toin puheessani esille suomalaisen varutumisen yhteistoimintamallia, niin sanottua kokonaisturvallisuuden mallia. Kokonaisturvallisuuden mallin kautta edistetään laajassa yhteistyössä organisaatioiden varautumisen tasoa erilaisiin uhkakuviin ja näin edelleen kehitetään kansalaisten turvallisuuden tunnetta. Totesin, että ”Yhteiskuntaamme kohdistuvat uhkat ovat entistä dynaamisempia ja monimuotoisempia, eivätkä ne kunnioita valtioidenkaan rajoja. Kaupungin näkökulmasta näihin monimuotoisiin uhkiin varautumisessa alueellinen yhteistyö toisten kuntien, viranomaisten ja järjestöjen kanssa ei ole ainoastaan tärkeää, vaan se on myös toimintamme häiriöttömyyden varmistamisen ja jatkuvuussuunnittelun perusta.”

Meidän kaupunkimme yksi strateginen tavoitehan on olla Euroopan turvallisin kaupunki vuonna 2030. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja ennen kaikkea, yhteistyötä.

Nostin myös eriarvoisuuden ilmiönä puheessani esille, toivoen, että se voisi olla yksi tulevien turvallisuuskonferenssien teemoista. Konferenssi toki puretaan ja sen vaikutukset analysoidaan tarkasti, mutta itselläni on jo vahva usko nyt, että tämä turvallisuukonferenssi oli alku tapahtumalle, joka tulee kasvamaan tästä ja jonka kautta Kouvola kaupunkina tulee taas askeleen enemmän tunnetuksi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, vahvana vaikuttajana, Suomen suurimpana varuskuntakaupunkina, turvallisuuden ja puolustuksen asiantuntijana-alustana.

Lauantaina oli kaikille avoin Kouvolan turvallisuusareena. Kiertelin Manskilla eri turvallisuustoimijoiden joukossa, ilolla havaitsin kouvolalaisten aktiivisuuden ja tapahtuman osallistujamäärän. Tämä areena oli selkeästi myös tervetullut tapahtuma. Aamupäivällä ehdin myös piipahtamaan kaupungintalon juhlasalissa pidettyyn turvallisuusareenan yleisöluentotilaisuuteen, mikä oli myös avoin tilaisuus kaikille kiinnostuneille. Huoltovarmuuskeskuksen suunnittelu- ja analyysiosaston johtaja puhui meille huoltovarmuudesta ja sen merkityksestä. Jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten kriisin tullen, oli se sitten myrskyn johdosta aiheutuva päivien sähkökatkos tai joku maan ulkopuolelta aiheutuva poikkeama normitilanteeseen, oma huoltovarmuutensa, ruoan riittävyys, varaenergia, käteisvarat jne. Moni asia tuossa selviytymisessä on itselleni selvää partion kautta. Maanpuolustusnaisten työ on osaltani jäänyt minimiin, mutta tällaisina päivinä nousee iholle toive siitä, että löytyisi vielä jossain elämän tilanteessa enemmän aikaa vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle. Se on lähellä sydäntäni.

Lauantaina saimme juhlia myös KPL:n pronssia. Aivan loistavaa. En päässyt itse paikalle, mutta mieheni kertoi pelistä ja hengestä paikan päällä. Se oli ollut hänen mukaansa täynnä positiivista voiton tahtoa. Hyvä niin.

En voi kieltää, ettenkö olisi ollut lauantai-iltana väsynyt.

Teemasta toiseen. Sunnuntaina pääsin piipahtamaan aivan toiseen maailmaan. Suomen viralliseksi XV Kylähulluksi valittiin joitain viikkoja sitten Ummeljoen kyläpäällikkö Jukka Naukkarinen. Hänen kunniaksi oli järjestetty kylähullun kekkerit Ummeljoen koululla. Vein kaupungin terveiset ja onnittelut juhlaan. Juhlat olivat erittäin lämminhenkiset. Kylissä ja kylähulluissa on voimaa. Minun lämmitti erityisesti keskusteluni Jukka ”Juke” Naukkarisen kanssa. En voinut olla yllättymättä, kuinka monessa ja pitkään hän on ollut mukana. Miehellä on oltava suuri sydän ja paljon tahtoa, että pystyy kaikkeen tuohon. Sovimme tapaavamme uudestaan ja vaihtavamme ajatuksiamme keskenämme. Meitä oli siinä uskokseni kaksi aika suoraa ihmistä, jotka eivät pelkää puhua asioista asioina. Odotan tätä tapaamista jo nyt. Suomen kylähullun saaminen Kouvolaan on myös tärkeä markkinointimahdollisuus kaupungille. Kylähullu on oman kylän, asuinalueen, kotikunnan, maakunnan ja koko maaseudun pr-henkilö. Kevennyksenä sain kuulla, että ”Titteli on elinikäinen, mutta se ei periydy.”

Käyn läpi edellisen päivän tai, kuten nyt, edellisten päivieni kirjoitukseni vielä seuraavana aamuna, jonka jälkeen kirjoitukseni julkaistaan. Seuraavana aamuna en juurikaan enää mitään lisää, korkeintaan poistan tai korjaan. Nyt minun on kirjoitettava tunteistani viime yön pimeinä hetkinä. En voi käsittää, miten Anssi Tähtisen kaltainen entinen (?) luottamushenkilö voi julkisesti haukkua kaupunkia ja sen johtoa niin ala-arvoisesti ja usein, kun hän paikallislehdessä jälleen kirjoitti. Nimettömät loukkaukset eivät ole menneet ihoni alle enää vuosikausiin, mutta kaupungissa pitkään vaikuttaneen luottamushenkilön kirjoitus on paljon vakavampi asia. Jotain on kuitenkin pahasti pielessä, että tällaisia kirjoituksia on niin paljon Kouvolassa. Tuntuu, että johtoa ja, erityisesti hallintoa lähes vihataan tietyissä piireissä. Voisin kirjoittaa ajatuksistani paljonkin, mutta virkani rajoittaa sitä. Raja on kuitenkin tietyllä tasolla minun osaltani ylitetty silloin, kun kirjoitukseen sotketaan oma perheeni. Tunnen sääliä. Voiko ihminen olla onnellinen, jos hänellä on noin valtavasti kaunaa sisällään. Onnellisuus on kai kuitenkin se, mitä tässä kukin tavoittelee. Kyse ei voi olla enää vain siitä, että vailla sen suurempaa ymmärrystä asioista, kirjoitetaan ja kritisoidaan. Kyse on jostain muusta.

Marita Toikka
Kaupunginjohtaja
Kouvolan kaupunki

Muut blogikirjoitukset löytyvät täältä