Arjen sankareita

Kukaan meistä ei varmasti olisi uskonut joutuvansa tällaiseen tilanteeseen elämänsä aikana.
Lähes kaiken liikenteen pysähtyminen globaalissa ja kiihkeärytmisessä maailmassamme, eristäytyminen kotiin, työskentely kotona tai työn loppuminen, ehkä sairastuminenkin…mitä nyt tapahtuu? Miten tässä tilanteessa pärjätään? Kaikki kävi niin nopeasti, että yleinen hämmennys on vielä suuri.

Tässä blogissa en kirjoita niistä isoista huolista ja ongelmista, joita monissa kodeissa ja monilla työpaikoilla nyt kohdataan. Kirjoitan siitä hyvästä, joka versoo ympärillämme kaiken tämän keskellä. Esille on noussut uudenlaista yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä; jotain sellaista, joka mielestäni liittyy suomalaiseen mielenlaatuun. Kun tiukka paikka tulee, me pidämme yhtä – kaveria ei jätetä. Sanonta on vanha, mutta vanhat juuret nousevat tarpeen tullen pintaan saakka.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tehdään myös tässä tilanteessa. Poikkeustilanne on poikinut nopeasti uusia toimintatapoja, ja välittömiin syrjäytymisen ja sairastumisen riskeihin puututtiin ripeästi. On ollut hienoa huomata se vapaaehtoisten määrä, joka lähti kaupungin toimijoiden mukaan huolehtimaan ikäihmisten kauppa-asioista ja hyvinvoinnista heidän kotikaranteeninsa aikana. Mitä kuulu? –soitot ikäihmisille on otettu todella hyvin vastaan. Soittojen tarpeellisuudesta kertoo se, että moni on toivonut toistakin soittoa. Tätä kirjoittaessani Kouvolan kaupungin asiointi- ja soittoringissä on lähes 90 työntekijää, joista paljon on vapaaehtoisia, omalla ajallaan ja kustannuksellaan toimivia ihmisiä. Lisäksi on monia, jotka hoitavat omien vanhempiensa, läheistensä tai naapureidensa asioinnit kaupassa ja apteekissa.
Lapsiperheissä arki on kokenut suuria muutoksia, kun sekä lasten koulunkäynti että vanhempien työt hoidetaan kotona. Arjen sujumista pystyttiin hieman helpottamaan mahdollisuudella kouluruokailuun kotona. Paljon joudutaan kodeissa venymään, mutta kenties myös uudenlainen yhdessäolo perheen kanssa mahdollistuu. Ystäviäkin tavataan, mutta toisella tavalla: kaverin kanssa käydään kävelylenkillä eikä kahvilassa istumassa, ja se saattaa olla yllättävän mukavaa!

Monenlaiset digitaaliset palvelut ovat nousseet isoon rooliin hyvinvoinnin lisäämisessä. Erilaisia liikuntavideoita on tuotettu niin kaupungin kuin eri järjestöjen ja yritystenkin toimesta. Samoin kulttuuripalveluista voi nauttia verkossa; museovierailuista ja taidenäyttelyistä, e-kirjoista jne. Vinkkejä Kouvolan tarjonnasta löytyy esimerkiksi täältä https://www.kouvola.fi/hyvinvointi-ja-terveys/voi-hyvin/. Ihmiset myös kannustavat toisiaan sosiaalisessa mediassa ja antavat vinkkejä erilaisista harjoituksista tai kanavista, joista aktiviteettia löytyy. Kun eristys aikanaan päättyy, olemme varmasti oppineet käyttämään näitä palveluita aivan eri mittakaavassa kuin aiemmin. Tulee myös selvästi esille se, että digitaalisten palvelujen käytön opetukseen ja saatavuuteen tulee panostaa, niin että ne olisivat myös vanhimpien ikäryhmien käytettävissä päivittäin jatkossakin.

Meillä on aina luonto nurkan takana. Se on mahtava voimavara. Positiivista on nähdä ihmisiä kävelemässä metsissä ja luontopoluilla, nauttimassa ulkoilmasta ja keväästä. Uskon, että uusi käyttäjäryhmä on nyt löytänyt luontoreiteille, ja luontoliikunta ottaa paikkansa hyvinvoinnin lähteenä niilläkin, jotka eivät aiemmin ole metsiin ehtineet. Huomasin myös uuden ilmiön Kouvolan reiteillä kävellessäni: monet vastaantulijat hymyilivät ja nyökkäsivät tervehdyksen. Sekin kuvaa yhteistä tahtotilaa, kyllä me pärjäämme ja selviämme tästä. Jotenkin sydämessä sykähtää; me elämme tätä yhdessä.

J. Karjalaisen sanoin: ”Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan
me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen”.

Terveyttä kevääseen!
Tarja Alamattila, hyvinvointikoordinaattori