Kouvolan turvallisuustapahtumassa 24.10. esiintyvä strategisen viestinnän asiantuntija Anneli Ahonen kertoo, että koko kansainvälinen media on käynyt kovan koulun erityisesti siinä, miten suhtautua Venäjän propagandaan Ukrainassa.
Värittynyttä tietoa. Yrityksiä vaikuttaa median sisältöihin. Toimittajien pelottelua häirintä- ja vainokampanjoilla. Palvelunestohyökkäyksiä. Toimitusten tietojärjestelmiin tunkeutumista.
Informaatiovaikuttamisesta on tullut lähes arkipäivää.
Sitä kohtaavat yhä useammin toimittajat, media ja koko viestinnän kenttä, myös Suomessa.
Myös hyväuskoisuus on karissut.
– Koko kansainvälinen media on käynyt kovan koulun erityisesti siinä, miten suhtautua Venäjän propagandaan Ukrainassa. Enää manipulointiyritykset eivät mene samalla tavalla läpi kuin ennen, strategisen viestinnän asiantuntija Anneli Ahonen sanoo.
Ahonen tuntee sekä informaatio- ja hybridivaikuttamisen kentän että venäläisen yhteiskunnan. Hän on perehtynyt Ukrainan sodan informaatiovaikuttamiseen ja toiminut aiemmin East Stratcom Task Forcen johtajana sekä kirjoittanut useita vuosia Pietarin-toimittajana Helsingin Sanomille.
Nyt hän kehittää demokraattisia keinoja informaatiovaikuttamista vastaan.
– Menin aikanaan Pietariin, koska halusin kertoa suomalaisille tavallisten venäläisten elämästä ja ajatuksista. Itselleni merkityksellinen tapahtuma olivat vuosien 2011-2012 vaaliprotestit, joissa ennen niin lamaantuneet ja passiiviset venäläisnuoret heräsivät ja lähtivät kaduille. Protestien tukahduttaminen ja Venäjän laittomat aluekaappaukset Ukrainassa seurasivat. Lähdin Venäjältä vuonna 2016, jolloin ilmapiiri oli yhä tukaduttavampi ja propagandan kyllästämä.
Venäjän informaatiovaikuttaminen mahdollisti sodan
Ahonen näkee, että Venäjällä tapahtuva median, opposition ja kansalaisyhteiskunnan asteittainen, järjestelmällinen tukahduttaminen on elinehto Putinin vallassa pysymiselle sekä hyökkäysodan tuelle.
Informaatiovaikuttamisessa ei ole kyse mistään pikaisesta käänteestä, vaan pitkään jatkuneesta disinformaation syöttämisestä.
– Venäjän disinformaation perinne juontuu jo tsaarin ajalta, mutta nykymuotoaan Venäjän propaganda alkoi saada Georgian sodan 2008 jälkeen. Esimerkiksi valtiollinen Russia Today (RT) alkoi keskittyä yhä enemmän länsimaiden heikkouksien ja sisäisen eripuran lietsomiseen. Myös netin ja somen valjastamisessa disinformaation käyttöön on jo pitkä perinne, mutta laajemmin ulkomaille ja länteen kohdistuvat someoperaatiot alkoivat noin vuonna 2013, Ahonen sanoo.
Myös Venäjän informaatiovaikuttaminen Ukrainan-sodassa on pitkän kehityskulun tuotos.
Sen ydinviestinä on rummutetty samaa tarinaa yli kahdeksan vuoden ajan. Ukrainan olemassaolo itsenäisenä valtiona kiistetään ja ukrainalaiset rinnastetaan natseihin. Siten Venäjän aggressio Ukrainassa verhotaan ”puolustamiseksi” toisen maailmansodan tapaan.
Ahonen näkee, että Venäjän sisällä informaatiovaikuttaminen toimi ja toi tarvittavan tuen hyökkäyssodan aloittamiselle.
– Laamittaisen hyökkäyssodan perustelut upposivat hyvinvalmisteltuun kotiyleisöön. Sen sijaan tärkeimmän propagandakanavansa, Russia Todayn ja Sputnikin, Venäjä menetti lännessä EU:n pakotteiden takia.
Pakotteiden jälkeenkin Venäjä levittänyt samoja sisältöjä, mutta ilman Russian Todayn brändiä.
Propaganda on muuttunut jyrkemmäksi.
– Se on radikalisoitunut. Esimerkiksi Telegramissa levitetään avoimesti ukrainalaisten ja venäläisten sodan vastustajien henkilötietoja ja kannustetaan hyökkäämään heitä vastaan.
Luotettavaa tietoa Venäjältä on yhä hankalampi saada, sillä länsimaisen median on yhä vaikeampaa toimia siellä.
– Venäläinen vapaa media jatkaa työtään pääosin ulkomailta käsin. Telegramin rooli tiedonvälittämisessä Venäjän sisällä on kasvanut sen jälkeen kun Venäjä sulki pääsyn Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin.
Lintukotoaika on ohi, informaatiovaikuttaminen näkyy myös Suomessa
Informaatiovaikuttaminen ei ole vain kaukainen ongelma. Se on myös jo täällä.
– Myös Suomen ja Ruotsin Natoon hakeutuminen kirvoitti propaganda- ja pelottelukampanjan Venäjän päätiedotusvälineissä, mutta se ei ole enää ollut ykkösuutisena, Ahonen sanoo.
Vaikuttamista tapahtuu myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Sitä ovat niin siitä lapsikiistajutut kuin Venäjän puolesta toimivat, jotka levittävät viestejä pohjoismaisilla kielillä.
– Venäläiset trollausryhmät ovat myös yrittäneet trollata suomalaisten poliitikkojen ja toimittajien sometilejä, mutta melko heikolla menestyksellä. Yksittäisten pohjoismaisten henkilöiden, kuten diplomaattien, henkilötietoja on myös levitetty netissä.
Lisää trollauskampanjoiden aktiivista paljastamista tarvitaan
Ahosesta tilanne Suomessa on kuitenkin kohtuuhyvä. Ihmisillä on vahva medialukutaito ja luottamus mediaan. Suomi on myös mukana kansainvälisessä työssä, jossa kehitetään disinformaation ja informaatiovaikuttamisen vastaisia keinoja.
Parannettavaakin löytyy.
– Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa on investoitu melko vähän informaatiovaikuttamisen ja trollauskampanjoiden aktiiviseen paljastamiseen sosiaalisessa mediassa, Ahonen sanoo.
Yksi tällainen trolleja paljastava hanke on käynnistynyt Huoltovarmuuskeskuksessa. Se paikantaa manipuloituja kampajoita. Lisääkin tarvittaisiin.
– Someyhtiöt priorisoivat isoja kielialueita ja toimivat pääosin vasta julkisen paineen alla, tällaiseen työhön pitäisi panna enemmän resursseja myös mediassa sekä vaikkapa kansalaisjärjestöissä, Ahonen vinkkaa.