Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa erityisesti maan tasalla olevissa asunnoissa ja kellaritiloissa. Pitkäaikainen altistuminen radonille lisää merkittävästi keuhkosyöpäriskiä, eikä radonia voi havaita aistein – siksi mittaaminen on ainoa tapa selvittää kodin radonpitoisuus. Suomessa ja erityisesti Kymenlaakson alueella maaperä on radonin muodostumiselle otollista, joten radonmittaus on sekä tarpeellinen että ajankohtainen toimenpide sisäilman terveyshaittojen ehkäisemiseksi.
Radon on hajuton ja näkymätön maaperästä peräisin oleva radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä rakennusten sisäilmassa. Pitkäaikainen oleskelu lisää merkittävästi riskiä sairastua keuhkosyöpään. Radonia ei voi mitenkään aistia ja mittaaminen on ainoa tapa saada sisäilman radonpitoisuus selville.
Asuntojen radonmittauksella pyritään selvittämään, millaiselle radonpitoisuudelle asukkaat keskimäärin altistuvat. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat suurempia kuin useimmissa muissa maissa. Kymenlaakson alueen maaperä on otollista radonin muodostumiselle.
Lainsäädännön mukaan asunnon sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3) ilmaa. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m3.
Mistä pitää mitata?
Talon alla oleva maaperä on tärkein sisäilman radonin lähde. Radonin selvittäminen on tarpeen erityisesti maan tasalla olevissa kodeissa ja kellaritiloissa, jos niissä oleskellaan säännöllisesti. Radonmittaus ei yleensä ole tarpeen esim. kerrostalon ylemmissä kerroksissa.
Tavallisessa asunnossa mitataan kahdella mittauspurkilla, joista toinen sijoitetaan olohuoneeseen ja toinen makuuhuoneeseen. Näissä huoneissa oleskellaan tyypillisesti eniten. Jos jossain muussa tilassa vietetään enemmän aikaa, kannattaa mittauspurkki sijoittaa sinne.
Miten mitataan?
Mittaaminen on ainoa tapa saada sisäilman radonpitoisuus selville. Mittauskausi on syyskuun alun ja toukokuun lopun (1.9.–31.5.) välisenä aikana. Luotettava radonmittaus kestää vähintään kaksi kuukautta. Muutaman päivän tai viikon mittaus ei riitä, sillä radonpitoisuus vaihtelee pitkällä aikavälillä.
Mittaus tapahtuu mittauspurkilla, joka sijoitetaan mitattavassa tilassa hyllylle tai muulle tasolle, jossa sitä ei tarvitse siirtää mittausjakson aikana. Mittauspurkki ei pidä mitään ääntä eikä siitä ole haittaa tilojen käyttäjille, asukkaille tai lemmikeille.
Radonmittauksen voi tilata joko Säteilyturvakeskukselta tai muulta toimijalta, joka käyttää Säteilyturvakeskuksen hyväksymää mittausmenetelmää.
Miten radonia voi torjua?
Helpointa radonin torjuminen on talon rakennusvaiheessa, mutta sisäilman suurta radonpitoisuutta voidaan alentaa myös esimerkiksi radonimurilla. Lisäksi toimiva ja tehokas ilmanvaihto vähentää radonia sisäilmasta.
Varo radonin pikamittausten tarjoajia
Radonin selvittämiseen ei ole oikoreittejä, vaan mittaus tulee kestää vähintään kaksi kuukautta. Pitkäkestoinen radonmittaus on välttämätön, koska rakennuksen radonpitoisuus vaihtelee niin vuorokauden sisällä kuin päivästä toiseen. Radonpitoisuuteen vaikuttavat myös sisä- ja ulkoilman välinen lämpötilaero, maaperän kosteus, sademäärä, tuulen suunta, ilmanvaihtokoneen ja liesituulettimen käyttö, raitisilmaventtiilien säädöt sekä tuulettaminen. Pikamittaus ei siten ole asianmukainen tapa mitata radonpitoisuutta. Jos kotiovelle ilmestyy radonmittaaja, joka lupaa nopean ja ilmaisen mittauksen ja antaa sen jälkeen tarjouksen radonkorjauksesta, kannattaa olla varuillaan.
Kaipaatko lisää tietoa radonista? Tutustu: Radon, Säteilyturvakeskuksen verkkosivut