+
-+ Tulosta
Pekka Nissinen ateljeessaan. Kuva: Antti Nissinen

Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo
Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu

Elämän kirjo - retro
Pekka Nissinen
27.9.2018–13.1.2019


Taiteilijatapaamiset:
La 20.10. klo 13
La 24.11. klo 13

Pekka Nissinen: Viettelijä, 1998, sekatekniikka. Taidemuseo Poikilon kokoelmat.

Pekka Nissinen (s. 1938) on itse kertonut päättäneensä ryhtyä taiteilijaksi jo 14-vuotiaana koulupoikana Joensuussa, jossa hän pyysi ja pääsi seuraamaan opettajansa, taidemaalari Veikko Lappalaisen työskentelyä. Koulun jälkeen hän muutti Helsinkiin, meni Vapaaseen taidekouluun ja pääsi myöhemmin Ateneumin iltakouluun.

Elämiseen tarvittiin työ, jonka hän sai Raken somistajana. Sitä kautta hän pääsi mainosgrafiikan pariin, ja sai työn ohella käydä Mainosgraafikkojen koulua, joka koulutti alalla jo työskenteleviä graafikoiksi ja AD:ksi. Pekka Nissinen loi mainosalalla merkittävän 40-vuotisen uran graafikkona ja johtavana art directorina, työskennellen mm. Markkinointi Viherjuurella, Turkama & Kumpp. Oy:llä, ja Harkonmäki & Nissisellä, jonka jälkeen perusti oman Adkera Oy:n. Hän osallistui mainosalan kilpailuihin menestyksekkäästi, mm. Vuoden Parhaat –kilpailuissa hänen ilmoituksensa palkittiin usein.

Mainosalalla kuluikin yli 40 vuotta, mutta sen ohella häntä alkoi yhä enemmän etsiä aikaa vapaan taiteen tekemiselle. Hän kertoo kulkeneensa luonnoskirja kädessään illat ja viikonloput. Värien ja aiheiden maailma vei aika ajoin vapaa-ajan kokonaan.

Pekka Nissinen, FullSizeRender

Hektinen työura vaihtui Iitin rauhaan
Mainosuran jälkeen kokopäiväisen taiteenteon mahdollisti 1980-luvulla toisen kodin hankkiminen ja vihdoin oman ateljeen rakentaminen Kymijoen varrelle, Iittiin. Aivan veden äärellä sijaitseva tontti on lohkaistu entisen Marlebäckin kartanon maista ja sijaitsee entisen kartanonpaikan lähellä. Marlebäckin kartanolla on ollut merkittävä historiansa. Se kuului aikanaan 1920–1940 Yleisradion pääjohtajanakin toimineelle, kirjailija ja liikenainen Hella Wuolijoelle. Hänen "kulttuurihovissaan" eleli mm. saksalainen pakolaiskirjailija Bertolt Brecht. Sodan takia kartano joutui myyntiin, navetta ja päärakennus tuhoutui tulipalossa, muut rakennukset jäivät rappiolle.
Pekka Nissinen ehti kuvata monia tilan rakennuksia ennen kuin ne hävisivät maisemasta kokonaan. Marlebäck-maalaussarjasta voidaan katsoa Pekka Nissisen vapaan taiteilijanuran alkaneen.

Hän kertoo alun olleen kovaa taistelua Unto Pusan Vapaassa taidekoulussa antamien kubismin oppeja vastaan. Nissinen halusi aloittaa puhtaalta kankaalta, täysin alusta. Näissä alkuvaiheen realistis-impressionistisissa maisemissa taiteilija hakee sommitteluun visuaalista tasapainoa ja tutkii syvyysvaikutelmaa.

Teosten koloristinen epämukavuus
Nissinen piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä jo 1961 Galleria Strindbergillä ja se koostui piirroksista ja puupiirroksista. 1980-1990-luvulla hänen tyylinsä oli tunnusomaisen Chagall-vaikutteista kolorismia. Marlebäckin maisemat olivat vaihtuneet voimakkaiksi ekspressionistisiksi näyiksi. Etualalle oli ilmaantunut koko kuva-alan täyttäviä naishahmo, naistorso, voimakkailla, paksuilla siveltimenvedoilla ja räikeillä väreillä maalattuina.

Mainosgraafikon tausta näkyy maalauksissa vankkana sommitteluna, peittävinä ja voimakkaina väreinä ja usein hyvin konstruktivistisena rakenteena, joka on neliömäisissä maalauksissa toteutettuna vaativa ratkaisu. Myöhemmissä teoksissaan, kuten "Muurahaisten maailma"-sarjassa taiteilija vaihtaa kokonaan lintuprespektiiviin, maisema muuttuu ylhäältä päin nähdyksi kartaksi.

Poikilomaailman synty

Poikilo. Kuva: Pekka Nissinen

Iitin ateljeessaan Pekka Nissinen oli jo pitkään veistänyt ja muotoillut Kymijoesta löytämiään uppotukin pätkiä. Hän teki niistä erikokoisia maskotteja, maalasi niitä erivärisiksi, ja pian hän alkoi viedä niitä luontoon valokuvattaviksi. Hän antoi niille nimenkin, Poikilo, kreikan "poikilos" –sanan mukaan joka tarkoittaa kirjavaa, värikästä, haluttua asiaa ja vaihtoa. Poikiloista syntyi useita veistossarjoja ja valtavia valokuvatutkielmia. Pian karkeasti veistetyt, värikkäiksi maalatut ilmeikkäät puupölkyt alkoivat muodostaa kokonaisen oman maailmansa.
Poikiloiden tarina on taiteilijan luomus, "piiloperinne menneisyydestä". Runo, jossa metsänpojat veistelevät rakastetuilleen kosioesineitä Kymijoen rannoilla, on hänen omansa:
Poikilo on piiloperinne menneisyydestä
jossa joenkansan tukkipojat
veistelivät kapuloita kevään merkkinä
valitsemalleen piikatytölle
He veistelivät koverrukset
kaarrellen kuin ujot tunteet
värittivät osan puuta, jättäen
lepänpunaisen näkyviin
Ja se väri oli pitävä, tosi
nuoren rakkauden vala
kirveellä puusta veistetty poikilo
onnesta, jota ilman ei voi elää
Metsänpojat täyttävät rannat
käsissään kukkivat poikilot kirjavina
mielessään toivo kuin tuuli
odottaen myöntävää vastausta

Vuonna 2008 Poikiloiden värikäs maailma esittäytyi taidemuseon näyttelyssä, ja vuonna 2011 Pekka Nissinen luovutti kaikki Poikilo-teokset Kouvolan taidemuseolle, joka yhteistyön tuloksena uudisti nimensä Poikiloksi. Veistosten monikulmainen muoto muistutti monikulmaista Kouvola-taloa, jossa taidemuseo sijaitsee. Poikiloista tehtiin museon maskotti, joita nyt myydään museokaupassa ja annetaan lahjaksi. Viesti kuuluu: Kun toivot toiselle hyvää, anna hänelle Poikilo!

Anna-Kaarina Kippola
Poikilo-museot

Kouvola.fi käyttää evästeitä sivuston käytön helpottamiseksi ja käyttöä koskevien tilastojen keräämiseksi. Kun käytät tätä verkkosivua, hyväksyt evästeiden käytön ja tietosuojaselosteemme

Tietosuojaselosteemme