+
-+ Tulosta

Inkeroisten yhteiskoulun 9A Berliinissä

Meitä oli oppilaiden lisäksi koulusta tietenkin luokanvalvoja Tiina Relander ja historian opettaja Juha Siljander. Mukana oli myös Harri Relander ja yhdeksän muuta huoltajaa. Matkaamme sponsoroi Kielitivoli ja Kymi osakeyhtiö.

Lauantai 28.5.2011

Kaikki alkoi siitä, kun Jumala loi Aatamin ja Eevan. Tai sitten alkuräjähdyksestä. Joka tapauksessa olemme nyt kauan odotetulla, ja hyvin suunnitellulla, opintomatkalla Saksan Berliinissä. Kaikki makaavat sairaan väsyneinä Hotel Pension Savoyssa, sillä pystyssä on pysytty jo melkein taukoamatta kiitettävät 39 tuntia. Mutta mistä tämä kaikki alkoi...

Kaikenlaiset autot, farmarit ja mersut, kurvasivat koulun pihaan kahdelta yöllä. Pihalla pidettiin kätevä palaveri yön suunnitelmista, jonka päätyttyä nokat suunnattiin kohti Helsinki-Vantaata. Matkalla ei saanut pysähtyä ruokailemaan lentokentän mahdollisesta lakkosekavuudesta johtuen.

Olimme onnekkaita, sillä lakkoasiat eivät vaikuttaneet meidän lentoomme mitenkään. Kun tulimme lentokentälle, olimme väsynyt ja jumissa oleva sakki ja kaikilla pyöri silmät päässä. Pepe, opettajamme, oli saanut uuden puhelimen, jolla hän sitten kuvaili yhtä jos toista. Hotellille päästyämme kaikki riemastuivat: hotelli oli luksusta! Kyllä olivat ilmeet mahtavia kun pääsimme huoneisiin. Varsinkin huone 101 oli pojille mahtava luxus kämppä.

Lähdimme Berliinin Zoo-eläintarhaan. Siellä oli aluksi ihan mukavaa katsoa eksoottisia ja kivoja eläimiä. Alkoi kyllä kyllästyttää kun joutui kiertää eläintarhaa, koska kahdessa tunnissa sen ehti kiertää ainaski neljä kertaa.

Eläintarhan jälkeen väki lähti aurinkolasit päässä rynnäten kohti mäkkisafkoja. Mäkkärissä tilattiin bigmacit melkein kaikille. Ruoan puitteissa ehdimme vielä päiväunien jälkeen Eurooppa centteriin syömään pizzaa. Saksalaiset käyttävät hirveästi suolaa... Päiväunet sekoittivat koko sakin; Antti sekoili suihkussa ja Jupe luuli kellon olevan kuusi aamulla (se oli kuusi illalla). Ja nyt olemmekin tässä, kaikki suurimmassa huoneessa 101 väsyneinä kuin... en sano edes mikä.

Sunnuntai 29.5.2011

Aamupalan jälkeen lähdimme kiertämään Berliinin nähtävyyksiä, ja niitä oli muuten paljon. Jupella heilui kokoajan kamera kädessä. Porukka läpsi toisiaan bussissa keltaisten autojen ja mopojen ohi mennessä. Kuviahan on vaikka muille jakaa.

Paljon me nähtiin; Parlamenttitalo, juutalaisten muistomerkki, Siegessäule eli voitonpylväs, checkpoint charlie, Berliinin tuomiokirkko, Alexander platz ja valtava TV-torni, josta oli kiva katsella kiikareiden kanssa alas. Juutalaisten muistomerkki oli varsinainen sokkelo kivipaasia. Ne olivat erikokoisia ja kuvasivat juutalaisten kokemaa ahdistusta ja pelkoa. Pepe hyppi paasien päällä ja sai turvamiehen peräänsä.

Osa kävi päivän aikana döönerillä eli siis kebabilla, ja toinen epäonnekkaampi osa kävi syömässä varmasti maailman naurettavinta ravintolatason pihviä. Pihvi oli niin surkea; se oli molemmin puolin pohjaan hiillytetty ja se vaivainen syötävä sisus paljastui jänneläskisoosiksi. Oli muuten mahtavaa pyöräillä jännällä rinkipyörällä.

Se oli hauskaa, siinä oli viisi paikkaa ja kaikki istuivat ympyrässä ja polkivat ja ohjaaja ohjasi. Mutkat tuntuivat hurjilta. Illalla menimme syömään mahtavaan ravintolaan, missä oli hyvää ruokaa ja hienot jälkkäriherkut. Illalla oli rento hotelli-ilta!

Maanantai 30.5.2011

Hotellin aamupala oli tosi hyvää!! Hedelmiä, leipää, mehuja... Kurkkuja emme ole uskaltaneet syödä, itse en ole koskenut mihinkään kasviksiin.


Olimme Potzdamerplatzilla, Berliinin uudessa, modernissa, keskustassa. Rakennukset olivat isoja ja uutta suoralinjaista tyyliä. Kävimme Gallerissa, joka vastaa Helsingin Stockkaa. Bongasimme nuortenliike New Yorkkerin jossa aikaa olisi mennyt vaikka kuinka kauan! Siellä oli ihania ja kohtuuhintaisia vaatteita.

Päivä oli todella kuuma. Osa kävi vielä Olympiastadionilla, ja me muut jäimme shoppailemaan. Jaloissa tuntuu että kyllä on kävelty ja vettä on mennyt monta pulloa. Illalla söimme kiinalaisessa ravintolassa, jossa oli pelottavat vessat ja tökeröt tarjoilijat, mutta ruoka oli todella hyvää!

Tiistai 31.5.2011

Heti aamusta lähdimme KaDeWe:lle, (Kaufhaus Des Westens), joka on manner Euroopan suurin tavaratalo. Sen suunnitteli Emil Schaudt, ja rakennus avattiin vuonna 1907. Koska olimme liikkeellä niinkin aikaisin, ei ihmisiä ollut tungokseen asti. Onneksi. Tilasimme Julian ja Saran kanssa mansikoita kermavaahdolla, ja kiertelimme rakennuksessa. 40 000e kynä ja vielä kalliimpi kahvikuppi, 10 000e kännykkä ja paljon muuta... eli toisinsanottuna KaDeWe ei sopinut meidän lompakollemme. Oli siellä toki kohtuuhintaisiakin tuotteita, kosmetiikka ja hajuvedet olivat halvempia kuin Suomessa, eikä ruokakaan ollut ylihinnoiteltua. Suklaaosasto oli mieletön, oli chili-, viski-, lakritsi-, appelsiini-, vadelma-, mansikka- ja vaikka mitä -suklaata.

Kävimme myös Hauptbahnhoffilla (juna-asema) ja Sony Centterissä. Hauptbahnhoffin rakentaminen on maksanut miljardin. Alimmassa kerroksessa oli lukematon määrä raiteita ja ylimmillä tasoilla kauppoja. Sony Centter oli rakennuksena hieno, peililasia ja korkea kuin mikä. Loppupäivän vaeltelimme vapaasti kauppoja. Olemme oppineet kulkemaan jo hyvin hotelliamme lähinnä olevassa keskustassa, ja julkinen liikenne on helppoa ja hyvin järjesteltyä. Meillä on kortit joilla saamme liikkua niin paljon kuin haluamme tämän matkan ajan. Lippuja julkisiin ei kysytä vaan ne saatetaan tulla tarkistamaan, jota ei ole vielä kertaakaan tapahtunut.

Illalla söimme Kreikkalaisessa ravintolassa. Ruoka oli taivaallisen hyvää, minulla ja Saralla oli kanaa. Julia piti oppilaiden puolesta puheen ja Tiina piti omansa. Johanna kävi teettämässä paidan Tiinalle jossa oli kuva matkaltamme ja DANKE isolla. Meiltä kyseltiin matkan kohokohtia, ja yhteiseksi tekijäksi nousi yhdessäolo. Täytyy sanoa, että on ollut todella mahtavaa. Kaikki odotukset ovat ylittyneet, vaikka niitä onkin monen vuoden suunnittelun aikana ehtinyt muodostua. Matkaan lähteneet aikuiset ovat tienneet mitä ovat tehneet ja olleet mukana menossa. Kokemusta on hankala pukea sanoiksi, mutta kaikki mukana olleet tietävät varmasti mitä tarkoitan. Luokanvalvojamme paidassa komeileva DANKE tiivistää monta sanaa.

Keskiviikko 1.6.2011

Ilta meni tosi pitkäksi eilen. Aamulla oli tosi paha kanveesi, mutta saimme pakattua. Ja kävimme hotellia vastapäätä olevassa kaupassa ostamassa kymmenen levyä Milkaa tuliaisiksi. Söimme viimeisen aamupalan hotellilla ja lähdimme takseilla lentokentälle. Lento oli pomppuinen ja korvat meni lukkoon, mutta selvisimme ajallaan Suomeen ja kaikkien tavaratkin löytyivät. Haikeaa, yhteiset hetket alkavat olla vähissä.

[ Kirjoita sisältöteksti tähän. ]