+
-+ Tulosta

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut maailmasta. Pienenä minulla oli kovin rajalliset mahdollisuudet matkustaa, mutta ensimmäisten kesätyörahojen kartuttua taskunpohjalle otin repun selkään ja lähdin tienpäälle. Ensimmäiset matkat eivät kyllä vieneet kovinkaan kauas. Kotimaata matkatessakin kyllä nopeasti havaitsee, miksi matkailun sanotaan avartavan.

En ole oikein koskaan jaksanut maksaa itseäni kipeäksi luksusmatkoista. Otan mieluummin halvemman hotellin lähiöstä, kuin maksan itseni kipeäksi pääkadun varrella nukkumisesta. Pyrin ruokailemaan siellä minne paikalliset menevät, koska näistä paikoista saa yleensä parasta paikallista ruokaa. Bonuksena makuelämyksien päälle saa yleensä sosiaalisen kanssakäymisen paikallisväestön kanssa. Näistä hetkistä nautin matkoilla eniten. Paikallisen väestön elämään tutustuminen on jotain mitä parhaimmatkaan matkanjärjestäjät eivät pysty aidosti tarjoamaan. Kullan arvoisia kokemuksia!

Tulin maanantaina lyhyeltä matkalta Intiasta, jossa olin erään järjestön kokouksessa. Meillä oli tiivis reilun viikon mittainen ohjelma, jonka puitteissa järjestävä taho pyrki perehdyttämään meidät paikallisen elämän hyviin ja huonoihin puoliin. Vaikka Intia on ollut minulle aina vaikea pala purtavaksi, päätin kuitenkin venyttää suupieleni ja makustella Intian erilaisia nyansseja.

Ja kyllähän se suuta poltti ja silmiä kirveli moneen otteeseen. Lähes jokainen meistä tietää mitä se intialaisessa ravintolassa tarkoittaa, mutta laajennetaan tätä ravintoloista tuttua tunnetta muuhunkin yhteiskuntaan.

Liikenne oli aasialaiseen tyyliin hyvin kaoottinen ja liikennesääntöjen vastainen ajaminen tuntui olevan liikenteen sujuvuuden kannalta tärkeää. Kuuden tunnin bussimatkan päätteeksi saattoi huomata olevansa 170 kilometriä lähtöpistettä kauempana. Tiet olivat yksinkertaisesti niin huonot, ettei bussilla kovempaa voinut ajaa. Joskus bussikuskin seurana ollut vänkäri joutui jopa nostelemaan sähkölinjoja, jotta bussi mahtuisi turvallisesti linjojen ali. Teiden varret olivat täynnä roskaa. Pääosin muovia.

Erilaisia asumismuotoja nähtiin luksuskodeista helikopterikenttineen aina niihin juuri ja juuri pystyssä pysyviin slummeihin. Toisille arkipäivää oli oma auto kuljettajineen, toisilla ei ollut varaa edes yksinkertaisimpaan liikkumismuotoon. Kuukausipalkat alkoivat sieltä 100 euron tietämiltä ja yhteiskunnan tuki heikoimmille ylikansoittuneessa maassa on käytännössä tekemätön paikka. Koulutus on mahdollista vain niille, joilla lähtökohdat sen mahdollistavat. Yhteiskunta on pahasti polarisoitunut.

Kun maailmalla kiertää, arvostaa kotikaupunkiaan aina vaan enemmän. Ei meilläkään kaikki toimi täydellisesti. Ei varmaan tule koskaan kaikkien mielestä toimimaankaan. Usein sitä matkalta palattuaan havahtuu bongaamaan asioita, jotka meillä vaan yksinkertaisesti tehdään hyvin.

Oman perspektiivin kasvattamien on mitä parhainta pääomaa elämälle. Sitä voi tehdä monella tapaa, mutta vierailu erilaisessa kulttuurissa on eittämättä yksi parhaista. Suomessa on nuorilla tarjolla monenlaisia vaihto-opiskeluohjelmia. Minusta olisi hienoa luoda kansainvälistyvään Kouvolaan jonkinlainen ohjelma, jolla voitaisiin tarjota mahdollisimman monelle toisen asteen opiskelijoille vaikkapa kuukauden mittainen jakso opintoja hivenen erilaisessa ympäristössä. Oman boksin ulkopuolella nimittäin kasvaa eniten.

16

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Kommenttiteksti:
 

Kouvola.fi käyttää evästeitä sivuston käytön helpottamiseksi ja käyttöä koskevien tilastojen keräämiseksi. Kun käytät tätä verkkosivua, hyväksyt evästeiden käytön ja tietosuojaselosteemme

Tietosuojaselosteemme