+
-+ Tulosta

Alueen kuntien pinta-ala on 3571 km2, josta vesistöjä on 422 km2. Pintavesiä on siis 12 prosenttia koko alueen pinta-alasta. Suurin osa järvistä sijaitsee Salpausselkien pohjoispuolisella järvialueella, suurimpana Vuohijärvi, missä syvyyttäkin on mitattu 72 m. Kymijoen lisäksi alueella on lukuisia pienempiä virtavesiä, joista osa purkaa vetensä suoraan Suomenlahteen. Varsinaisia pienvesiä ovat alle viisi metriä leveät purot, alle 100 hehtaarin kokoiset lammet ja pienet järvet sekä lähteet. Pienvesien kasvuolosuhteet ja pienilmasto luovat erityisen elinympäristön, joka on monen uhanalaisenkin eläin- ja kasvilajin esiintymisaluetta. Pienvesien luonnontilaa uhkaavat metsänhakkuut, ojitukset, rakentaminen, soranotto ja uomien perkaus. Luonnontilaiset pienvedet ovat jo lähes kadonneet Pohjois-Kymenlaaksosta.

Vesiensuojelu

Vesiensuojelun tavoitteena on vesien hyvä tila. Vesien tilaa heikentävät merkittävimmin yhdyskuntien, teollisuuden, maa- ja metsätalouden sekä liikenteen päästöt, maankäyttö sekä vesivarojen käyttö. Vesistöjen kokonaiskuormitus muodostuu pistemäisestä kuormituksesta (teollisuus, yhdyskunnat, kalankasvatus, turkistarhaus, turvetuotanto), hajakuormituksesta (pellot, karjatalous, metsätalous, haja- ja loma-asutus), laskeumasta ja luonnonhuuhtoumasta. Haitalliset muutokset näkyvät luonnontilaisten vesistöjen vähenemisenä, vesiluonnon monimuotoisuuden pienenemisenä sekä vesistöjen pilaantumisena. Kalakantojen muutokset, rantojen umpeen kasvaminen ja levien ilmestyminen ovat tutuimpia merkkejä vesistön tilan heikkenemisestä.

Pitkäjänteinen ja ennakoiva työ Suomen vesien suojelemiseksi aloitettiin 1970-luvun alussa. Vesiensuojelun tavoiteohjelmissa on asetettu merkittävimmille kuormittajille selkeät tavoitteet kuormituksen vähentämiseksi.

Alueellinen ympäristökeskus seuraa vesistöjen tilaa valtakunnallisen ja alueellisen seurantaohjelman avulla sekä saa tietoa kuormitetuimmista vesistöistä myös teollisuudelle ja yhdyskunnille määrättyjen velvoitetarkkailujen kautta. Seurannan ja tarkkailun tulokset tallennetaan SYKEn ylläpitämään valtakunnalliseen rekisteriin, johon on kertynyt yli 21 miljoonaa tulosta 1960-luvulta alkaen. Kerätyn tiedon perusteella vesistöt on luokiteltu niiden käyttökelpoisuuden mukaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Laatuluokka määräytyy vesistön luontaisen veden laadun ja ihmisen toiminnan vaikutuksien mukaan. Yleinen käyttökelpoisuusluokitus kuvaa vesiemme keskimääräistä veden laatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön.