+
-+ Tulosta

Pohjois-Kymenlaaksossa vesillä on keskeinen asema. Jääkauden muovaamien Salpausselkien reunamuodostumien pohjoispuolinen alue on runsasvetinen, järvien kirjoma alue. Salpausselän läpi kohti merta vedet purkaa Kymijoki, joka on muovannut myös ihmisen asutus- ja elinkeinotoiminnan sijoittumista ja kehittymistä. Salpausselät ja niihin liittyvät harjualueet ovat runsaiden ja laaja-alaisten pohjavesiesiintymien varasto, joista saadaan hyvälaatuista pohjavettä yhdyskuntien käyttöön myös Pohjois-Kymenlaakson ulkopuolelle. Sekä pinta- että pohjavesien säilyminen puhtaina tulee aina olemaan alueella erityisen tärkeä tavoite.

Suurin osa Pohjois-Kymenlaaksosta on Kymijoen vesistöalueella, joka kattaa lähes 11 % Suomen pinta-alasta, ja se on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan maamme neljänneksi suurin joki. Kymijokeen liittyvät myös laajat reittivedet, Jaalassa Mäntyharjun reitti ja Kuusankosken kohdalla Kivijärven-Valkealan reitti. Salpausselän pohjoispuoleisen järvialueen pintavedet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Ongelma-alueet ovat paikallisia ja melko pienialaisia. Rehevöityminen on kuitenkin monilla järvillä keskeinen ongelma, mikä johtuu viemäröimättömän asutuksen jätevesistä sekä maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta. Salpausselän eteläpuolella vesistöt ovat pieniä ja vähäjärvisiä, ne ovat luontaisesti reheviä ja niitä kuormittavat lisäksi hajakuormituksesta tulevat ravinteet.

Pohjois-Kymenlaaksossa on 75 vedenhankintaa varten tärkeää tai siihen soveltuvaa pohjavesialuetta. Tällä hetkellä koko Kymenlaaksossa suurimmat kaupungit ja kunnat käyttävät tekopohjavettä. Pintavettä käytetään vain Kuusankoskella. Kymenlaakson vedenhankinta on keskittynyt Salpausselkä I:n alueelle. Kymenlaakson alueella on riittävästi hyvälaatuista luonnon pohjavettä koko maakunnan tarpeisiin. Sen käyttöönotto siirtäisi vedenhankinnan osittain Salpausselkä II:n alueelle, jossa on suuria hyödyntämättömiä pohjavesialueita.

Talousveden fluoridipitoisuuden ylittyminen on Kymenlaaksossa ongelmana lähes kaikilla vedenottamoilla. Fluoridipitoisuuden alentaminen voi onnistua joko sekoittamalla vähäfluoridista vettä nykyisten ja uusien vedenottamoiden veteen tai poistamalla fluoridia vedestä fluoridinpoistotekniikoilla. Fluoridin raja-arvo talousvedessä on 1,5 mg/l. Kymenlaakson vedenottamoilla fluoridipitoisuus on tyypillisesti 1,5-1,8 mg/l. Haja-asutusalueella suuri osa talouksista saa vetensä omasta kaivosta. Yksityinen vedenotto tapahtuu kuilukaivosta, kallioporakaivosta tai lähdekaivosta. Raja-arvot ylittäviä fluoridipitoisuuksia on todettu myös yksityiskaivojen vesissä. Porakaivojen ongelmana alueella on todettu kohonneita radon- ja uraanipitoisuuksia. Pohjaveden suojelulla pyritään suojaamaan ja varaamaan yhdyskuntien ja haja-asutuksen vedenhankinnan tarpeisiin laadullisesti hyvät ja määrällisesti riittävät pohjavesiesiintymät.