+
-+ Tulosta
Kolmiosainen kirjasarja

Kuusankosken rakennus- ja kaavoitusperintö vuosina 1880-1950

Kuusankosken rakennus- ja kaavoitusperintö vuosina 1880-1950 on läpileikkaus puunjalostusteollisuuden ympärille rakentuneen tajaman arkkitehtuurisesta ja kaupunkirakenteellisesta kehityksestä. Se alkaa Kuusankosken vanhimmista säilyneistä maatilojen pihapiireistä ja päättyy sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden omakotitaloihin. Väliin mahtuu mm. kolmen teollisuusalueen ja niihin kuuluvien asuinyhdyskuntien kehitystarina, vuonna 1921 perustetun kunnan rakennushankkeita, seurakunnan rakennuksia, liikearkkitehtuuria ja tehdastyöläisten kalliomäille rakentamat monimuotoiset "pispalat".

Tekstit ja kuvat pohjautuvat syksyllä 2015 julkaistuun Rurik Wasastjernan kirjaan Kolme tehdasta - yksi kunta,(Kouvolan kaupunginmuseon julkaisuja 5). Kirjasarja on palkittu mm. vuoden 2015 Kaakkois-Suomen taidepalkinnolla.

1800-luku

KUUSANKOSKEN RAKENNUSPERINNÖN JUURET

Keltin Skyttälän päärakennus, 1850-luku Keltin Skyttälän päärakennus, 1850-luku. Kuva: Rurik Wasastjerna.

Kuusankosken rakennusperintö on vahvasti paikkakunnalla yli 140 vuotta vaikuttaneen puunjalostusteollisuuden leimaamaa. Laajojen rajojen sisäpuolelle mahtuu kuitenkin myös runsaasti maatalouden rakennusperintöä, mm. useita arvokkaita maatilojen pihapiirejä. Osa näiden rakennuksista on ajalta ennen teollisuuden tuloa. Esimerkkejä 1800-luvun maatilamiljööstä ovat Skyttälän ja Hietalan talo sekä Pellontaustan taloryhmä Keltissä, Ulvin talo Ruotsulassa ja Pilkanmaan kartano. Teollisuus alkoi muokata seudun elinoloja ja rakennettua maisemaa vuonna 1872, kun Carl Robert Mannerheim ja Axel Wilhelm Wahren perustivat kumpikin oman puuhiomonsa Kuusaankosken varrelle. Kolmannen hiomon perusti Rudolf Elving Voikkaankosken itärannalle 1890-luvun lopulla. Puuhiomojen yhteyteen rakennettiin mm. paperitehtaita, selluloosatehtaita ja sähkövoimalaitoksia. Teollisuuslaitosten ympärille kasvoivat kunkin tehtaan asuinalueet, osittain yhtiöiden rakennuttamina, osittain talollisten maille työläisten itse rakentamina.

VARHAISET TEOLLISUUSRAKENNUKSET

Kuusankoski Osakeyhtiön sähkösentraali. A.W. Brejlin 1897 Kuusankoski Osakeyhtiön sähkösentraali. A.W. Brejlin 1897. Kuva: Rurik Wasastjerna.

Ensimmäiset teollisuusrakennukset olivat puuta. Nämä on kaikki korvattu myöhemmin tiili-, rauta- ja betonirakenteisilla rakennuksilla. Kuusankosken vanhimpia pääosin alkuperäisasussa säilyneitä teollisuusrakennuksia ovat Kuusaansaaren pahvikuivaamo vuodelta 1886 (Herman Lindell), paperitehdas ja makasiini vuodelta 1891 (Anders H. Gustafson ja Wolmar Forsberg), sähkösentraali vuodelta 1897 (A. W. Brejlin), sekä Kymin tehtaiden keskusvarasto vuodelta 1890 (suunnittelija tuntematon).

Kuusankoski Osakeyhtiön pahvikuivaamo. Herman Lindell 1886 Kuusankoski Osakeyhtiön pahvikuivaamo. Herman Lindell 1886. Kuva: Rurik Wasastjerna.

ASUINYHDYSKUNNAT

Kymin tehtaiden isännöitsijän huvila, 1873, laajennus 1970 Kymin tehtaiden isännöitsijän huvila, 1873, laajennus 1970. Kuva: Rurik Wasastjerna.

Tehtaiden ympärille kasvaneiden yhdyskuntien taloista tiettävästi vanhin on arkkitehti Theodor Deckerin Kymin tehtaiden kupeessa sijaitseva tehtaan isännöitsijän talo vuodelta 1874, johon Valter Thomé (1908) ja Bertel Gripenberg (1970) ovat tehneet muutoksia. Kymintehtaan puolella sijaitsee myös toimitusjohtaja Ernst Dahlströmin 1880-luvulla Mustallevuorelle rakennuttama nikkarityylinen huvila. Kuusaan puolella ovat säilyneet rakennusmestari Wolmar Forsbergin itselleen rakentama Villa Wolmar 1890-luvulta, ns. Pieni kasarmi ja kolme tiilestä muurattua mestaritaloa. Voikkaan tehtaan kupeessa on säilynyt virkailijakasarmi vuodelta 1896 ja ns. Isokonttori vuodelta 1890. Kuusankosken rakennustaiteellisesti arvokkaimpia taloja on Lars Sonckin suunnittelema Kymintehtaan Mäkikoulu, nykyinen Kotiseututalo vuodelta 1897. Työväen itselleen rakentamista mökeistä, saunoista ja piharakennuksista löytyy yksittäisiä esimerkkejä 1800-luvulta.

1900-luvun alkuvuodet

TEOLLISUUSALUEET

Kymin tehtaiden sähkösentraali. Selim A. Lindqvist 1914 Kymin tehtaiden sähkösentraali. Selim A. Lindqvist 1914. Kuva: Rurik Wasastjerna.

Vuonna 1904 Kymin Osakeyhtiö, Kuusankoski Osakeyhtiö ja Tampereen Kattohuopa Osakeyhtiön Voikkaan tehtaat yhdistyivät uudeksi Kymin Osakeyhtiöksi. Teollisuus- ja asuinalueet kasvoivat ja levittäytyivät yhä laajemmalle. Useimmat vanhat tehdasrakennukset ovat kokeneet muutosvaiheita, joiden seurauksena niiden ulkoasu on muuttunut ko. aikakauden arkkitehtuuri-ihanteiden mukaiseksi. Merkittävässä määrin alkuperäisasussa säilynyttä 1910-luvun arkkitehtuuria edustavat esim. Gesellius-Lindgren-Saarisen 1902 suunnittelema Voikkaan tehtaan portti ja edustusjulkisivu, päävarasto (1907), vanhat paperimakasiinit (1910-luvun alku) ja Selim A. Lindqvistin suunnittelema spriitehdas/höyryvoima-asema vuodelta 1919. 1910-luvun muutos- ja uudelleenrakennusvaiheiden jäljiltä ovat esim. Kymin vanha paperitehdas, Kymin sähkösentraali (Selim A. Lindqvist 1914) ja Voikkaan paperitehdas PK III-IV (nykyasu 1912).

TEHDASYHDYSKUNNAT

Villa Ruths, E. G. Asplund 1914 Villa Ruths, E. G. Asplund 1914. Kuva: Rurik Wasastjerna.

1900-luvun alussa tehtaiden puistot ja asuinalueet kehittyivät entistä edustavammiksi. Koskenrantaan valmistui Valter Thomén suunnittelema seuratalo (1912, purettu), Selim A. Lindqvistin suunnittelema Villa Polin (1915) ja ruotsalaisen Erik Gunnar Asplundin suunnittelema Villa Ruths (1914). Kymintehtaan Mustallevuorelle valmistui kahdeksan Wolmar Forsbergin suunnittelemaa virkailijoiden paritaloa. Voikkaan tehtaiden kupeessa Valter Thomén suunnitteleman paloaseman (1913) ympärille muotoutui ns. Palokunnantalon puisto, jonka varrella ovat säilyneet ns. Isokonttori (1890), virkailijoiden asuinkasarmi (1896) sekä Selim A. Lindqvistin suunnittelemat Ruiskumestarin talo (1918) ja Voikkaan klubi (1919).

KYMIYHTIÖ JA TYÖVÄEN ASUNNOT

Puistomaan Puistomaan "sokeritoppatalo, Walmar Forsberg 1919. Kuva: Kari Järvenkylä.

Kymiyhtiö suoritti 1910-luvulla asumis- ja tuberkuloositutkimuksia, joiden tulokset johtivat ponnisteluihin asumisolojen kohentamiseksi. Yhtiö aloitti asuntotuotanto-ohjelman, jonka rakennustyypit olivat rakennusmestari Wolmar Forsbergin suunnittelemat. Aronpellolle, Myllyhuokoon ja Puistokadulle rakennetuista asuinalueista on säilynyt viisi vuonna 1919 valmistunutta taloa Puistokadun varrella. Nämä neliömäiset neli- ja paritalot eli ns. Sokeritoppatalot ovat vanhimmat säilyneet Kymiyhtiön rakennuttamat työväen asuintalot.

KAAVOITUKSEN ALKU

Kuusankosken ensimmäinen asemakaava, Valter Thomé 1912 Kuusankosken ensimmäinen asemakaava, Valter Thomé 1912. Kuva: Armi Salokunnas ja Veikko Talvi.

Arkkitehti Valter Thomé laati vuonna 1912 Kuusankosken ensimmäisen asemakaavan. Aikansa ihanteiden mukainen vapaamuotoinen kaava käsitti Kuusaanniemen kylän keskeisimmät osat ja sen alkusoluna oli Kuusankoski Osakeyhtiön tehtaiden yhteyteen kasvanut asuinyhteisö. Thomé osoitti kaavassa paikat tärkeimmille julkisille rakennuksille, kuten kirkolle, parantolalle ja kouluille. Mikään kohta ei toteutunut sellaisenaan mutta jotkin tielinjaukset ja julkisten rakennusten sijoitukset noudattivat kaavan suuntaviivoja.

1920-1939

KUUSANKOSKEN SEURAKUNNAN JA KUNNAN SYNTY

Kuusankosken seurakunta perustettiin vuonna 1919 ja kunta vuonna 1921, jolloin vihdoin päästiin eroon ristiriidoista, jotka aiheutuivat siitä, että teollisuuslaitokset sijaitsivat Valkealan puolella mutta osa asutuksesta levisi Iitin puolelle. Itsenäistyneen seurakunnan ja kunnan toiminta näkyi pian useina näyttävinä rakennushankkeina. Kirkkoherran pappila (Wolmar Forsberg ja Bertel Liljequist) valmistui Kymijoen rantaan 1922, Voikkaan seurakuntatalo (Wolmar Forsberg) 1925 ja Kuusankosken kirkko (Armas Lindgren) 1929. Kunta rakennutti kunnalliskodin (Bertel Liljequist) 1922, Mattilan lastenkodin (Arthur Gauffin) Voikkaalle 1929 ja kunnantalon (Georg Jägerroos) 1932.

TEOLLISUUSALUEET EHOSTUVAT

Kymiyhtiön 50-vuotisjuhlaportin koristelua. Bertel Liljeqvist 1922 Kymiyhtiön 50-vuotisjuhlaportin koristelua. Bertel Liljeqvist 1922. Kuva: Rurik Wasastjerna.

1920-luvun muutoksilla oli suuri vaikutus tehdasalueiden yleisilmeeseen. Kymiyhtiö teki vuonna 1920 sopimuksen arkkitehti Bertel Liljequistin kanssa, jonka mukaan hänen tuli käyttää kuusi päivää kuukaudessa yhtiön tehtäviin. Kymiyhtiön täyttäessä 50 vuotta vuonna 1922 Liljequist suunnitteli Kymin "uuden", 1897 valmistuneen paperitehtaan jatkoksi monumentaaliportin ja paperivaraston. Niiden myötä tehdas sai hieman Voikkaan vuoden 1902 suunnitelman tapaan uuden, edustavamman julkisivun, joskin vaatimattomammassa mittakaavassa.

Kymin tehtaat Kuusaansaaren puolelta kuvattuna Kymin tehtaat Kuusaansaaren puolelta. Vasemmalta Bertel Liljequistin 1928 suunnittelema paperitehtaan päätytorni, uusi hollanteri (1800-1950-luku), valkaisulaitos (Arne Helander 1958) ja sähkösentraali (Selim A. Lindqvist 1914). Kuva: Rurik Wasastjerna
1920-luvun lopulla valmistui pitkä rivi muutoksia hiomoon hollanteriin ja paperitehtaan joenpuoleiseen osaan, joiden myötä tehtaan jokijulkisivu sai yhtenäisen klassismin leimaaman ilmeen, joka toistuu Kuusaansaaren puolella vuonna 1927 valmistuneessa klooritehtaassa. Vastaava kehitys tapahtui Voikkaalla vuosina 1928-29 kun rakennettiin uusi hiomo torneineen ja vanha hiomo, pöllikeittämö, sähkösentraali ja konttori muutettiin apukoneosastoksi.




TYÖVÄENASUNNOT

Sisällissodan jälkeen alkoi uusi työväenasuntojen rakentamisaalto. Suunnittelijaksi palkattiin nyt arkkitehti Bertel Liljequist, jonka paritaloja ja muutama yhden perheen talo nousi Naukioon, Myllykalliolle ja Pilkanpellolle. Väljille puutarhatonteille rakennetut talot edustivat aikansa parasta asumistasoa ja niiden koristeellinen klassismi viesti asuntorakentamisen tärkeydestä yhtiön toiminnassa.

KAAVOITUS

Kuusankosken detaljikaavoituksen ensimmäisiä säilyneitä dokumentteja ovat Liljequistin piirtämät työväen asuinalueiden asemapiirrokset. Leimaa antavaa niille oli klassismin perinteeseen kuuluva katuakselien ja rakennusten rajaamien aukioiden käyttö perspektiivien ja vaikuttavien näkymien luomiseksi pienissäkin puitteissa. Monet kaupunkitaiteellisesti kiintoisat alueet ja sommitelmat jäivät toteutumatta, mutta etenkin Naukiossa on säilynyt laaja kokonaisuus, joka antaa hyvän käsityksen ajan puutarhakaupunki-ideologian tuottamasta asuinympäristöstä. Vuonna 1933 sattuneen Voikkaan suurpalon jälkeen valmistui ns. paloalueen rakennussuunnitelma, jonka laati arkkitehti Harald Andersin ja vahvisti Uudenmaan lääninhallitus. Vuosikymmenen loppupuolella käynnistettiin laaja, Kuusankosken keskeisimpiä osia sisältävien rakennussuunnitelmien laatimishanke.

KYMIYHTIÖ SIIRTYY FUNKTIONALISMIIN PAITSI…

Kymiyhtiön pääkonttori, Bertel Liljequist 1933. Kymiyhtiön pääkonttori, Bertel Liljequist 1933. Kuva: Rurik Wasastjerna

1930-luvulla funktionalismin tuulet puhalsivat historialliset tyylit nurin ja koristeet pois julkisivuista. Kuusankoskella Liljequistin ennestään hillitty klassismi pelkistyi edelleen ja tuotti joitakin Kuusankosken vaikuttavimmista rakennustaiteen luomuksista. Suurin hanke oli Kymiyhtiön pääkonttori (1933), josta tuli paikkakunnan maamerkki kirkon, kunnantalon ja ammattikoulun rinnalle.


Voikkan seuratalo Voikkaan seuratalo, Bertel Liljequist 1935. Kuva: Rurik Wasastjerna

Voikkaalle valmistui vuonna 1933 valkeana hohtava kookas seuratalo ja kattomaalausten koristamine juhlasaleineen. Voikkaalle valmistui vuosina 1934-35 uusi paperitehdas varastoineen, jonka mittakaava oli ennennäkemätön. Myös Kuusaansaarelle nousi uusi paperitehdas ja klooritehtaan laajennus, jossa huomio kiinnittyy muotokielen tasapainoiluun vanhojen klassististen julkisivujen ja uuden tyylin välillä. Teollisuusmaisemaa hallitseva rakennus oli Kymin tehtaille vuonna 1932 valmistunut uusi höyrykeskus joka laajeni täyteen mittaansa vuonna 1936.

Vanha virkamiestalo, Bertel Liljequist 1935. Voikkaan virkamiestalo. Bertel Liljequist 1935. Kuva: Rurik Wasastjerna

Kymiyhtiö ei 1930-luvulla rakentanut työväenasuntoja. Sen sijaan virkailijakunnan asuttamisessa siirryttiin kerrostalorakentamiseen, josta todistavat Kuusaan Vanha virkamiestalo (1936) ja Voikkaan Myllytien virkailijatalokolmikko (1937).








Kymiyhtiön ammattikoulu. Selim A. Lindqvist 1918-1933 Kymiyhtiön ammattikoulu. Selim. A. Lindqvist 1918-1933. Kuva: Rurik Wasastjerna

Poikkeus aikakauden valtavirrasta oli Kymiyhtiön ammattikoulu, jonka monipolvinen suunnittelu- ja rakennusprosessi kesti vuodesta 1918 vuoteen 1933. Valmistuessaan Selim A. Lindqvistin suunnittelema rakennus edusti tekijänsä 1900-luvun alusta viljelemää rationaalista jugendvaikutteista arkkitehtuuria. Tyylin vanhahtavuus ei vähennä talon rakennustaiteellista arvoa, joka perustuu suunnittelun ja rakentamisen laatuun ja etenkin juhlasalin ja lämpiön taiteellisesti korkeatasoiseen toteutukseen.




1940-1959

YHDYSKUNTASUUNNITTELU

Vuoteen 1943 mennessä rakennussuunnitelmat kattavat kunnan keskeisimmät osat. Suunniteltu alue täydentyy vuoteen 1956 saakka, jolloin viimeinen rakennussuunnitelma vahvistetaan. Kuusaansaaren teollisuuslaitoksia vastapäätä kasvanut keskusta siirtyy asteittain länteen. Kirkon itäpuolelle rakentuu uusi kauppatori. Pohjois-eteläsuuntainen pääväylä, Kuusaantie, valmistuu 1949 ja nykyinen keskusta alkaa 1950-luvun lopulla rakentua sen varrelle.

Kuusankosken vanhat keskustat Heimo Kautosen laatimassa rakennussuunnitelman muutoksessa vuodelta 1955. Oikealla ammattikoulun ympäristö, joka jäi toteutumatta, vasemmalla kauppatori, joka toteutui pääosin suunnitelman mukaan.
Kuusankosken uusi keskusta suunnitelmassa 1955 Kuusankosken uusi keskusta Heimo Kautosen laatimassa rakennussuunnitelman muutoksessa vuodelta 1955. Kunnantalon ympäristö ja Valtakadun itäosa kerrostaloriveineen toteutui suunnitelman mukaan. Kuusaantien liikennejärjestelyt rinnakkaiskatuineen toteutuivat kevyemmin vuonna 2015.

Sama kehitys tapahtuu Voikkaalla: keskustatoiminnot siirtyvät tehtaiden luota itään, Kuusaantien-Jaalantien ja Voikkaantien risteykseen. Kuusankoskesta tulee vuonna 1957 kauppala ja yhdyskuntasuunnittelu siirtyy läänin viranomaisilta kunnan uudelle kaavoitusorganisaatiolle, jonka kädenjälki alkaa näkyä 1960-luvulla.

KUNNAN JA SEURAKUNNAN RAKENNUKSIA

Kuusankosken keskuskansakoulu opettajien asuintaloineen valmistuu vuonna 1941 Sairaalanmäen etelärinteeseen. Lennokas massoittelu, porrasaulan koko rakennuksen korkuiset lasiseinät ja ulokeparvekkeet antavat Georg Jägerroosin luomukselle puhdaspiirteisen funkisrakennuksen leiman. Vuonna 1950 valmistunut Kymintehtaan koulu muistuttaa keskuskansakoulua perusratkaisultaan mutta edustaa yksityiskohdiltaan sodanjälkeisen ajan perinteisempää arkkitehtuuria. 1950-luvun ihmisläheisen arkkitehtuurin parhaita esimerkkejä ovat Aili ja Niilo Pulkan suunnittelema Terveys- ja kirjastotalo sekä rakennusmestari Eino Niinisen suunnittelemat Kymintehtaan lastentalo ja uuden hautausmaan kappelI.

TYÖVÄENASUNTOJA VIIMEISEN KERRAN

Sudeetin omakotialue 1944-46 Sudeetin omakotialue rakennettiin arkkitehtitoimisto Liljequist & Helanderin tyyppisuunnitelmien mukaan vuosina 1944-46. Kuva: Rurik Wasastjerna
Sodan jälkeisessä asuntopulassa Kymiyhtiö ryhtyi jälleen asuntotuottajaksi. 1940-luku oli tyyppitalotuotannon luvattua aikaa. Valmiita ratkaisuja olisi ollut mutta Kuusankoskelle kuitenkin suunniteltiin oma talotyyppinsä, jonka suunnittelivat Bertel Liljequist ja hänen yhtiökumppanikseen tullut Arne Helander. Tähteen Sudeettiin rakennettu omakotialue valmistui 1945-46. Kahteen palohormiin perustuva pohjaratkaisu oli avara, toimiva ja tehokas. Asuinosaan kiinni rakennettu taloussiipi rajasi suojaisaa pihatilaa. Vinottain katuun nähden rakennetut talot loivat vilkkaan rytmin. Alue on jälleenrakennuskauden parhaita esimerkkejä. Kymiyhtiö luovutti myös tontteja rakennettaviksi mm. Kymenrannan Markankylästä, jonne kasvoi laaja ja viihtyisä omakotialue.

SODANJÄLKEINEN PEHMEÄ FUNKIS

KOy Puistomaan kerrostaloryhmä vuodelta 1951 KOy Puistomaan kerrostaloryhmä rakennettiin arkkitehtitoimisto Liljequist & Helanderin tyyppisuunnitelmien mukaan vuonna 1951. Kuva: Rurik Wasastjerna
Virkailija-asuntotuotantoakin jatkettiin kahden kerrostalokohteen verran. Vanhan virkamiestalon naapuriin, Lauttakadun varrelle nousi vuonna 1948 valmistunut Uusi virkamiestalo. Siitä pohjoiseen, Sairaalanmäen kaakkoisrinteen juurelle nousi As Oy Puistomaa, jonka kaksi kerrostaloa ja yhteinen palvelurakennus rajaavat suojaisen pihatilan. Huolellinen detaljointi sekä talojen ja maaston liittymäkohtien käsittely tekevät kohteesta parhaisiin kuuluvan 1950-luvun ihmisystävällisen arkkitehtuurin edustajan.
Arne Helander jatkoi työtä Kymiyhtiölle Liljequistin jälkeen. Vuonna 1958 valmistunut, Kuusaansaaren tehtaita vastapäätä sijaitseva Koskela korvasi Kymiyhtiön vanhan klubin. Mm. lennokas sisäänkäyntikatos, ravintolasalin haitarilasiseinä ja Mikhael Schilkinin aarnikotkareliefi antavat laajalle rakennukselle edustavan ilmeen. Samaan kokonaisuuteen kuuluu neljä virkailijataloa, jotka on sijoitettu Kymijoen rantaa seuraavaan kaarimuodostelmaan.

TEOLLISUUDEN EKSPANSIO

Arne Helander: Kuusankosken voimalaitos valmistui 1946. Arne Helander: Kuusankosken voimalaitos valmistui 1946. Kuva: Rurik Wasastjerna

Kymin, Kuusankosken ja Voikkaan teollisuusalueet saavat sodan jälkeen Liljequistin ja Helanderin taitavasti vanhaan rakenteeseen sovittamia uusia kerrostumia. 1940 aloitettu Kuusankosken vesivoimalaitos valmistuu 1946. Sen viereen nousee klooritehtaan toinen laajennus vuonna 1955. Kymin tehtaiden jokijulkisivu saa kolmannen dominantin uuden valkaisulaitoksen valmistuessa vuonna 1958.


Arne Helander:  Voikkaan uusi konttori valmistui 1959. Arne Helander: Voikkaan uusi konttori valmistui 1959. Kuva: Rurik Wasastjerna
Voikkaalle valmistuu uusi konttorirakennus vuonna 1949 ja paperivarasto rakennetaan täyteen pituuteensa vuonna 1954. Erikoisella muurauksellaan erottuva ns. tiilivarasto on esimerkki siitä, miten pieni ja vaatimatonkin rakennus voi rikastuttaa suurenkin alueen ilmettä. Teollisuusalueen ekspansio itään alkaa uuden paperitehtaan rakentamisella 1950-luvun lopulla. Tehdas käynnistyy vuonna 1960. Kymiyhtiö päättää vuonna 1959 aloittaa kokonaan uuden teollisuuslaitoksen rakentaminen Kuusaanniemeen, jonne vuonna 1964 valmistuu uusi sulfaattiselluloosatehdas.