+
-+ Tulosta

Kouvolan kaupunkisuunnittelun historiaa

1. Kouvolan nimi

Kouvolan kylän nimi on peräisin 1400-luvun puolivälistä

2. Ylinen Viipurintie

Kouvolan kylän takametsien kautta, keskeltä nykyistä Kouvolan kaupunkia, on jo varhain keskiajalla kulkenut tärkeä valtakunnallinen maantie. Tämä Ylinen Viipurintie syntyi Hämeen ja Viipurin linnojen väliseksi tieyhteydeksi 1400-luvulla. Vaikka tie alkuaikoina oli vain maastossa kiemurteleva ratsupolku tai kärrytie, oli se aikanaan yksi Suomen vanhimmista ja merkittävimmistä kulkureiteistä. Myös Haminasta 1700-luvulla rakennettu maantie yhtyi Yliseen Viipurintiehen juuri Kouvolan nykyisen keskustan, Kymen lukon aukion kohdalla.

Ylinen Viipurintie, joka yhdisti Hämeenlinnan ja Viipurin linnan, kulki Kouvolan alueen halki pitkin nykyistä Karjalankatua ja maantie 373 linjausta kuten kartta vuodelta 1785 osoittaa.

3. Riihimäen - Pietarin radan rakentaminen

Keisari Aleksanteri II antoi 1867 rautatien rakentamista koskevan käskykirjeen. Radan tuli olla leveäraiteinen ja maamme tuli sitoutua rakentamaan se Pietariin saakka. Rakennettava rata jaettiin viiteen piiriin. Kouvolan kylä valittiin Lahden piirin itäiseksi työasemaksi. Rata kokonaisuudessaan avattiin liikenteelle syyskuussa 1870. Asema sijaitsi aluksi Korjan alueella Kymijoen länsirannalla.

4. Teollisuus valtaa Kymenlaakson

1870-luvulla rakennettiin Kymijoen suuhun yhdeksän suurta höyrysahaa. Samanaikaisesti syntyi pohjoiseen Kymenlaaksoon puuhioke-, selluloosa- ja paperiteollisuus. Tämän mahdollisti kosket käyttövoimana, läheiset metsät raaka-aineena ja vastikään rakennettu rautatie kulkuväylänä. Rautatieasemia oli kuitenkin liian harvassa ja Salpausselän hiekkaiselle kankaalle, Kouvolan kylän asumattomalle takamaalle rakennettiin uusi rautatieasema Kouvola. Asema valmistui 1875. Kymintehtaan laajeneminen Suomen ensimmäiseksi paperitehtaaksi 1880-luvulla lisäsi liikennettä Kouvolan aseman kautta.

5. Kouvolasta risteysasema

Savon ja Kotkan ratojen rakentaminen alkoi 1887. Savon rata valmistui 1889 ja Kotkan rata 1890. Kouvolan asemanseudusta alkoi kehittyä elinvoimainen rautatieläisyhdyskunta. Kuvassa Kouvolan aseman, varikon ja rataosaston rakennukset sekä rautatien alueen yhdyskunta v.1905.

Harmaalla on merkitty asemarakennukset ja varikon rakennukset sekä kansakoulu, sinisellä asuinrakennukset talousrakennuksineen ja punaisella muut talousrakennukset kuten kellarit, leivintuvat, pesutuvat, mankelit ja saunat. Vihrellä on esitetty taimitarha, puistot ja istutukset.

6. Kasarminmäki

Kouvolan ja Korian varuskunnat rakennettiin ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä osana venäläisten kasarminrakennusohjelmaa kaakkoisessa ja eteläisessä Suomessa. Venäläiset rakensivat vuosina 1911-1915 kaikkiaan viisi uutta kasarmialuetta rautatieyhteyksien ulottuville. Uudet tiilikasarmialueet olivat Kouvola, Koria, Hennala (Lahti), Riihimäki ja Dragsvik (Tammisaari).

Kouvolan varuskunta rakennettiin vuosina 1911-1914 suojaamaan maamme päärataa ja yhtä sen tärkeimmistä risteysasemista.

Varuskunnat siirtyivät vuoden 1918 jälkeen Suomen puolustusvoimille, jonka tarpeiden mukaisesti vanhaa tiilirakennuskantaa on täydennetty mm. uusilla majoitus- ja ruokalarakennuksilla sekä sotilaskodeilla. 1910- luvun rakennustoiminnan säilyneitä tuloksia Kouvolassa ja Korialla on pidettävä rakennushistoriallisesti ja kulttuurihistoriallisesti huomattavina kokonaisuuksina.

7. Kouvolan kauppala

Vuonna 1921 valtuusto esitti valtioneuvostolle taajaväkisen yhdyskunnan muodostamista itsenäiseksi kunnaksi ja mieluummin kauppalaksi. Kouvola aloitti itsenäisenä kuntana 1922. Kouvola järjesti asemakaavakilpailun taajaman suunnittelusta. Kilpailun voittivat arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela. Jussi Paatela laati voittaneen luonnoksen pohjalta Kouvolan ensimmäisen asemakaavan 1922. Keskustan pääkadut olivat asemalta pohjoiseen johtava Rautatienkatu sekä itä-länsisuuntaiset Valtakatu ja Salpausselänkatu.

8. Otto-Iivari Meurmanin asemakaava

Viipurin asemakaava-arkkitehtina työskennellyt O-I Meurman laati koko kunnan taajaman asemakaavan vuosina 1929-1933. Asemakaava on keskustan nykyisen katuverkon perusta. Kaavoitusta edelsi 1:2000 mittakaavaisen kartan laatiminen koko alueelle kolmiomittauksella. Meurmanin aloittaessa asemakaavatyön, oli Kauppalankatu koko pituudeltaan avattu, pohjoisesta ja lännestä Kouvolaan johtavat uudet maantiet olivat valmistuneet. Meurman palautti vanhan itä-länsi suuntaisen maantien vanhalle paikalle ja tämä pääkatu yhdisti kehämäisenä Valtakadun ja Kauppalankadun jatkeet. Keskustasta itään päin asemakaavaa hallitsivat palstarajoja noudattavat lounais-koillissuuntaiset kadut ja niitä kohtisuoraan yhdistävät poikkikadut. Kauppalan ensimmäinen "bulevardi" Kalevankatu päättyy liikennejakajaan, josta kadut lähtevät säteittäisesti kuuteen suuntaan. Meurman laajensi urheilukentän ympäristön keskuspuistoksi ja varasi Palomäen virkistyskäyttöön.

Kauppalan keskustan pääkatujen varsille Meurman suunnitteli korkeampaa ja tiiviimpää rakennustapaa, kaksikerroksisia liike- ja vuokrataloja. Sittemmin 1930-luvulla rakennuskorkeutta lisättiin poikkeusluvin kolmekerroksiseksi, ja katu sai uusine funkkistyylisine rakennuksineen kaupunkimaisen leiman. Meurman sijoitti yleiset rakennukset arvokkaimmille ja näkyvimmille paikoille, "missä asemakaava kauneussyistä kaipaa tehostusta".

9. Kauppalasta Kymen läänin keskus

Sodan jälkeen vuonna 1945 Viipurin tynkälääni nimettiin Kymen lääniksi. Kouvola nimettiin Kymen läänin pääkaupungiksi 1948 ja lääniin liitettiin osia Uudenmaan läänistä. Päätös tehtiin Kouvolan liikenteellisen aseman perusteella. Lääninhallituksen virastotalon rakentaminen alkoi 1952. Lääninhallituksen myötä valtion piirihallinto keskittyi Kouvolaan. Paikkakunnalle muutti hyvin koulutettua väkeä joka vaikutti Kouvolan kehittymiseen paitsi hallinnon myös kaupan keskuksena. Kouvolan luonne hallintokeskuksena näkyy katukuvassa virastorakennuksina. Valtion virastotalo II rakennettiin rautatieaseman viereen 1967-69 (arkkit. Eero A. Kajava) ja Pohjola-talo 1979 ( arkkit. Castren ja Jauhiainen).

10. Kouvolan ensimmäinen yleiskaava 1954

Kouvolassa tuli 1950-luvulla ajankohtaiseksi laatia yleiskaava. Kauppalan asemakaavoittaminen ja rakentaminen pala palalta ilman kokonaissuunnitelmaa alkoi olla epäkohta. Otto-Iivari Meurmanilta tilattiin yleiskaavan laatiminen ja se valmistui 1954. Yleiskaava suunniteltiin vastaamaan 30 vuoden kehitystä. Kaavan mitoituksena oli vuodelle 1980 25 000 asukasta. Periaatteena oli soluttainen hajautus, eli asutus sijoitettaisiin neljänä soluna keskustan ympärille. Keskustasta ulos johtivat säteittäiset tiet. Kouvolan ohikulkutie idän ja lännen välistä läpikulkua varten sijoitettiin Tykkimäestä Tanttarin kautta Keltinkoskelle. Yleiskaavaan oli merkitty myös nykyisen Mikkelin ja Kotkan välisen valtatie 15 linjaus.

11. Kauppalasta kaupungiksi 1960

Kouvolan kaupunki julisti 1960 yleisen arkkitehtikilpailun Kouvolan hallinnollisen keskustan aikaansaamiseksi. Kilpailuun tuli 16 ehdotusta. Jaetun toisen palkinnon saivat arkkitehti Reino Koivula ja arkkitehti Erik Kråkström. Keskustan asemakaavan uusiminen annettiin Reino Koivulalle. Asemakaava hyväksyttiin 1962.

Asemakaavan tärkeimpiä suunnittelukysymyksiä oli liikenteen järjestely. Salpausselänkadusta tuli kaavan selkäranka ja kadusta keskustan pääväylä. Kadun varteen sijoittuivat myös tärkeimmät julkiset palvelut kuten kaupungintalo, kirkko, kirjastotalo sekä kolme alun perin toimistokäyttöön tarkoitettua tornitaloa. Tornitalot rajaavat puistomaista hallinto- ja kulttuurikeskusta. Korkeiden rakennusten haluttiin muodostavan dominantin heti lännestä kaupunkiin saavuttaessa. Torikadun tornitalot rakennettiin 1965-1971 (arkkit. Reino Koivula). Toinen kolmen tornin ryhmä kaavoitettiin Salpausselänkadun varteen Keskuspuiston pohjoispuolelle. Kummankin tornitaloryhmän ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi liikekeskus.

Kaupungintalon arkkitehtikilpailu järjestettiin 1965. Kilpailuun jätettiin 58 ehdotusta. Arkkitehtien Bertel Saarnion ja Juha Leiviskän ehdotus voitti kilpailun. Ehdotuksessa oli vanhan perinteisen raatihuoneen tuntua sisäpihoineen, toreineen ja kellotorneineen, ja siinä oli nähtävissä myös klassisen arkkitehtuurin selkeyttä. Kouvolan kaupungintalo onkin maamme modernin arkkitehtuurin merkkiteoksia. Kaupungintalo valmistui 1968.

12. Keskustan kehittäminen

Kouvolan keskustan yleiskuvaa luonnehdittiin 1990-luvun alussa ilmeettömäksi. Keskusta oli lähes koko 1980-luvun ajan syrjässä rakentamiselta, sillä suurin osa rakentamisesta keskittyi kaupungin länsiosaan. Kauppaliikkeet olivat vähentyneet kun Tommolan alueelle oli rakentunut marketalue. Keskustassa oli tyhjiä liikehuoneistoja.

Keskustan kehittäminen käynnistyi 1990 professori Antero Markelinin yleiskaavallisen suunnitelman myötä ( Markelinin visio). Suunnitelmassa muodostettiin keskustan ympäri kehäväylä ja keskusta rauhoitettiin jalankululle. Kauppalalankatu muutettiin kävelykaduksi, jonka viereisten kortteleiden sisään tuli katettuja ostoskatuja. Uuden Hansan yhteyteen tuli myös asuntoja.

Keskustan osayleiskaava vahvistettiin 1996. Osayleiskaavan päätavoitteet olivat:

- Markelinin visio oli keskustan suunnittelun lähtökohta
- Kouvolan keskusta toimii koko kaupunkiseudun palvelu- ja ostoskeskuksena
- Keskusta on tiivis, rakenteeltaan korostetun kaupunkimainen (kompakti)
- Jalankulkija on suunnittelun lähtökohta
- Keskustan liikenne- ja pysäköintijärjestelmä on toiminnallisesti korkeatasoinen
- Rakennukset ja lähimiljöö ovat toteutukseltaan korkeatasoiset
- Asuminen on olennainen keskustatoiminto
- Keskustan ympäristöhaitat minimoidaan

Ydinkeskustan osatarkistus valmistui 2001. Osatarkistuksessa tarkasteltiin kortteleiden mitoitusta sekä liikenneverkkoa. Kävelykatu Manski avattiin 1998. Keskustan kehittämiseen liittyi myös Hansakeskuksen uusiminen. Kauppakeskus valmistui 2000.


Yhteystiedot

Kaupunkisuunnittelu


Sivun suora osoite: www.kouvola.fi/
kaupunkisuunnitteluhistoria