Etusivu / Palvelut / Ympäristöpalvelut / Vesi / Uimavesi / Uima-allasveden laatu

Uima-allasveden laatu

Mikrobiologinen arviointi

Uimahalleista otetusta vesinäytteestä tutkitaan laboratoriossa sen bakteeripitoisuudet. Sosiaali- ja terveysministeriön antamien laatuvaatimusten mukaan uimaveden laatu on hyvä, mikäli se täyttää alla olevat vaatimukset.

• Kokonaispesäkeluku alle 100 pmy/ml
  • (22 °C, 68 h)
• Kokonaispesäkeluku alle 100 pmy/ml
  • (36 °C, 44 h)
• Pseudomonas aeruginosa 0 pmy/ 100 ml

Kokonaispesäkeluku kuvaa allasveden yleistä bakteeripitoisuutta (ihmisten luonnolliset bakteerit iholla ja limakalvoilla) ja desinfioinnin toimivuutta. Pesäkeluku + 22 °C kertoo yleisestä hygieniatasosta ja ympäristön vaikutuksesta veden laatuun. Pesäkeluku +36 °C kertoo uimareista peräisin olevan likaantumisen. Pseudomonas aeruginosa kuvaa allasvedessä olevien tauteja aiheuttavien bakteereiden määrää. Se aiheuttaa uimareille ihottumaa ja limakalvoilla tulehduksia (suolisto, virtsatie, nenä, korva ja hengityselimet). Sen poistaminen vedestä on vaikeaa, koska se kestää hyvin klooria.

Mikäli näytetulos ei täytä laatuvaatimuksia, otetaan välittömästi uusintanäyte. Jos uusintanäytekin on huono, selvitetään syy veden huonoon laatuun yhteistyössä uimahallin kanssa. Mikäli veden laatua ei saada nopeasti parannetuksi, kunnan terveydensuojeluviranomainen rajoittaa tai kieltää uimisen kyseisessä uimahallissa.

Fysikaalis-kemiallinen arviointi

Jokaisella näytteenottokerralla tutkitaan mikrobiologisten tutkimusten lisäksi sameus, pH ja kloori (ns. suppea tutkimus). Sameus aiheutuu veteen liukenemattomista hienojakoisista hiukkasista. Liian korkea sameusaste haittaa kloorin vaikutusta. Sameuden laatuvaatimus on ≤ 0,4 FNU.

Kloorin teho on riippuvainen pH:sta. pH:n noustessa kloorin vaikutus heikkenee. Puolestaan liian alhainen pH (alle 6,5) aiheuttaa kloorin ja typpiyhdisteiden muodostamia limakalvoja ärsyttäviä yhdisteitä. pH-arvon laatuvaatimus on 6,5 - 7,5.

Vapaan kloorin määrä kuvastaa alikloorihapokkeen ja hypokloriitti-ionien yhteismäärä vedessä. Kloori reagoi monien lika-aineiden kanssa (hiki, virtsa ja ammonium) muodostaen klooriamiineja, jotka ovat ärsyttäviä ja hajultaan epämiellyttäviä. Näistä muodostuu sitoutunut kloori. Vapaan kloorin tulee olla vähintään 1,5-kertainen sitoutuneeseen klooriin verrattuna. Kloorin laatuvaatimukset ovat:

• Sidottu kloori ≤ 0,4 mg/l
• Vapaa kloori
  • kun pH ≤ 7,3 ≥ 0,3 mg/l
  • kun pH > 7,3 ≥ 0,4 mg/l
• Lämminvesialtaat ≥ 0,6 mg/l

Joka toisella näytteenottokerralla tutkitaan edellisten lisäksi (ns. laaja tutkimus) KMnO4- luku (kaliumpermanganaattiluku) ja urea. Korkea KMnO4- luku kertoo orgaanisesta likaisuudesta vedessä. Orgaaninen aines tulee kävijöiden ja korvausveden mukana. KMnO4- luvun laatuvaatimus on ≤ 10 mg/l.

Ureaa tulee uimaveteen uimareiden hien ja virtsan mukana. Runsas urean määrä merkitsee huonoa puhdistusta tai riittämätöntä korvausveden määrää. Urean laatuvaatimus on ≤ 0,8 mg/l.

Nitraatti tutkitaan vauvauinnin yhteydessä. Nitraattia muodostuu, kun ureasta ja ammoniakista tuleva typpi muuttuu nitraatiksi vedessä. Nitraatti muuttuu elimistössä nitriitiksi, joka sitoutuu veren hemoglobiiniin estäen hapen kuljetuksen. Nitraatin laatuvaatimus on 50 mg/l.

Kerran vuodessa uimavedestä määritetään trihalometaaniyhdisteet (THM-yhdisteet). THM-yhdisteitä muodostuu uimaveteen kloorin ja orgaanisten aineiden reaktiotuotteina. Suurina pitoisuuksina yhdisteet ovat myrkyllisiä, pieninä pitoisuuksina (µg) niiden epäillään olevan syöpää aiheuttavia. THM-yhdisteiden laatuvaatimus on ≤ 50 µg/l

Mikäli fysikaalis-kemialliset laatuvaatimukset eivät täyty, selvitetään siihen syy ja tehdään tarvittavat toimenpiteet suorittaa korjaavat toimenpiteet. Toimenpiteiden jälkeen otetaan uusintanäyte. Mikäli veden laatua ei saada parannetuksi, kunnan terveydensuojeluviranomaisen rajoittaa tai kieltää uimisen kyseisessä uimahallissa.