Käsite “hiljainen alue” voidaan ymmärtää alueeksi tai tilaksi, jonne kuuluva ihmisten aiheuttaman melun voimakkuus on niin vähäinen ja muut ominaisuudet sellaisia, että kuulija luokittelee ääniympäristön hiljaiseksi tai luonnonhiljaiseksi. Kyse on kuitenkin suhteellisesta hiljaisuudesta, ei absoluuttisesta. Hiljaiselle alueelle ei Suomessa ole vielä olemassa säännöksin säädeltyjä kriteerejä. Voidaan kuitenkin lähteä siitä, että hiljainen alue on ääniympäristö, jossa äänen voimakkuus – ainakin alueelle kaukaa kantautuvan ihmisen toiminnan melun voimakkuus – on melko alhainen verrattuna esimerkiksi tyypillisiin taajamien meluihin. Tyypillisesti lähdetään siitä, että kaukaa kantautuvan ihmisen toiminnan melun voimakkuus ei ylitä 30...45 dB(A).
Melu on yksi tämän hetken merkittävimmistä elinympäristön laatua, viihtyisyyttä ja terveyttä heikentävistä tekijöistä. Sitä mukaa kun meluongelma on tunnistettu, on vastaavasti hiljaisuuden arvostus kasvanut. Meluisten toimintojen yleistyminen näkyy paitsi lisääntyneinä meluhaittoina myös hiljaisten alueiden vähenemisenä. Hiljaisuus on tärkeää ihmisten virkistäytymiselle ja herkkien eläinlajien menestymiselle.
Suomessa on muutama vuosi sitten aloitettu hiljaisten alueiden kartoitus. Kartoituksissa etsitään sekä luonnonrauha-alueita että hiljaisia alueita kaupungeissa ja muissa rakennetuissa ympäristöissä.
Kouvolan seudulla ei ole tehty varsinaista selvitystä kuntien hiljaisista alueista, mutta vuoden 2006 ympäristömeluselvityksessä on kartoitettu hiljaisia alueita Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan taajama-alueilta. Seuraavissa kappaleissa on yhteenvetona ympäristömeluselvityksen hiljaisten alueiden kartoitustuloksia.
Kouvolan ja Kuusankosken keskustojen ja niiden lähialueiden alueilla on lähes kaikkialla vähintään 35 dB päivän melutaso. Tämän lähes yhtenäisen ”ei-hiljaisen” alueen rajaavat suurin piirtein tietyt pääväylät ja radat. Poikkeuksina edelliseen voidaan keskeisen alueen sisäpuolelta löytää viisi rajattua kohtaa, joita ehkä voidaan luonnehtia hiljaisiksi: Kouvolassa näitä ovat Vahteronmäen–Eskolanmäen kaakkoispuolella oleva ulkoilualue, Alakylän peltoaukea ja Kalalammen–Tyttilammen tienoo. Kuusankoskella mahdollisesti Huuhkajanvuoren–Niivermäen ulkoilualue. Toinen Kuusankosken näennäisesti keskeinen hiljainen kohta on Voikkaan tehtaalle johtavan radan tienoo Kymijoen sillan luona Mattilassa. Sielläkin vähäinen paikallisliikenne saattaa todellisuudessa synnyttää jonkin verran laskettua enemmän melua.
Hiljaiset alueet sijoittuvat pääasiassa taajamien ulkopuolelle. Taajama-alueilla hiljaiset alueet sijoittuvat taajamien ulkoreunoille alueelta (taajamat) johtavien pääväylien ja ratojen väleihin. Vähäinen paikallisliikennekään tuskin aiheuttaa melua mm. seuraavilla alueilla: Kuusankoskella Mäkikylästä länteen, Pilkanmaalta länteen ja luoteeseen sekä Riihilammelta pohjoiseen. Valkealan keskustan lähimaastossa hiljaisia ovat Jyräänkosken–Karhulanjärven tienoo sekä Haukkajärven–Rapojärven–Tarhajärven etäällä valtateistä olevat rannat. Sen sijaan Lappalanjärven rannat eivät näyttäisi olevan kovin hiljaisia, koska järveä kiertää vt 15:n, kt 46:n ja Savon radan muodostama kehä.
Tulosta