Kesäkuun alussa pidetyssä Green Spirit -seminaarissa ravisteltiin kuntavaikuttajien, yritysten ja muiden elinkeinoelämän toimijoiden ajatuksia. Pohdittavana oli, mitä Kouvolan halutaan olevan tulevaisuudessa? Asettaako mielikuvitus tai sen puute rajat tulevaisuudelle? Kampittaako ryhmätyhmyys kehitystä? Sopeudutaanko ajan muutoksiin? Osataanko Kouvola myydä? Keskustelun pohjustivat räväköillä esityksillään professorit Olli Hietanen Turun kauppakorkeakoulusta ja Petri Parvinen Aalto -yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Loistava tulevaisuus vaatii mielikuvitusta
Tulevaisuuden tutkimuslaitoksen johtaja, professori Olli Hietanen esitti puheenvuorossaan ajatuksen, että tulevaisuus ei riipukaan kovin paljon menneisyydestä. Usein tulevaisuutta yritetään ennakoida määrittelemällä, mitä on ollut menneisyydessä, missä ollaan nyt ja mitkä ovat mahdolliset vaihtoehtoiset jatkumot näistä lähtökohdista. Hietasen mukaan tämä on vain vakiintunut, tylsä ajattelutapa.
Tulevaisuutta voidaan ajatella myös luovasti ja visionäärisesti. Tulevaisuus riippuu uskalluksesta unelmoida, haluta, visioida ja sitoutua, siis mielikuvituksesta. Itse kuvittelemme omat rajamme ja niihin uskomme. Jos pystyy kertomaan visionsa tulevaisuudesta, loppu onkin vain järjestelykysymyksiä. Tärkeintä on tietää, mitä oikeasti haluamme.
Olemme ärsyttävän, inhottavan vapaita
Ihmisen mieli on täynnä asioita, joita on ”pakko” tehdä. Hietanen julistaa tämän tylsyyden ja mielikuvituksen puutteeksi. Olemme inhottavan vapaita tekemään valintoja. Myös valitsematta jättäminen on valinta, mutta silloin maailma päättää puolestamme. Hietanen esittää kysymyksen: Mitkä kaikki asiat vaikuttavat Kouvolan tulevaisuuteen vuonna 2020? Kaikkien näihin asioihin liittyvien tahojen kanssa tehty yhteistyö vie haluttuun suuntaan. Kyse on vuorovaikutuksesta. Tärkeät tahot tulisi ”saattaa yhteen ja antaa tapahtua”. Siispä Kouvolan tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin sujuu yhteistyö Kouvolan sisällä ja yhteistyötahojen kanssa.
Ryhmätyhmyys kehityksen uhkana
Mitä enemmän päätöksiä tekevät työryhmät koostuvat ihmisistä, joilla on sama koulutustausta, ammatti, historia jne., sitä enemmän esiintyy ryhmätyhmyyttä. Hietasen mukaan asioista pitäisi olla keskustelemassa kaikki, joita asia koskee: päättäjät, vaikuttajat, loppukäyttäjät. Kun ihmiset, joita päätös koskee, ovat saaneet olla mukana päätöstä tekemässä, he ovat jo valmiiksi sitoutuneita siihen. Kallista markkinointityötä ei tarvita.
Maailmaa ei tarvitse muuttaa, ajattelun muuttaminen riittää
Talouden muutos kiihtyy yhä tulevaisuudessa, mutta luovuudella pärjää. Kilpailukyky ja menestys perustuvat muutoskykyyn ja sopeutumiseen. Nopeus on valttia. Myös paperiteollisuudella voi mennä hyvin, jos se siirtyy bioenergiatuotantoon, rakentamiseen yms. Kehittymässä on bioraaka-aineklusteri, johon ei pääse investoimalla vanhaan teknologiaan. Perinteisen teollisuuden on muutettava näkökulmaa ja toimintatapoja menestyäkseen.
Investoidaanko eiliseen vai tulevaisuuteen?
Hietanen listaa useita ongelmia Suomen Innovaatiojärjestelmässä: Suomessa vaikuttaa lineaarisen kehittämisen perinne, jossa kehitetään nykyistä tuotantoa. Tämä vie resursseja uusien alojen kehittämiseltä. Suomessa tuotetta ajatellaan edelleen tavarana, palvelua ei ymmärretä tuotteeksi. Raskas, hidas byrokratia ja tutkimuslaitosten tukien havittelu määräävät kehityksen suunnan. Kehitysohjelmissa ja hauissa määritellään mihin rahaa saa, uudet innovaatiot eivät siis välttämättä kuulu tuen piiriin. Siinä vaiheessa kun julkishallinto on myöntänyt tuen, on innovaatio jo vanhentunut maailmalla. Tehokkuusvaatimukset katkaisevat monen idean tien tuotteeksi asti. Olemmekin tienhaarassa: Investoidaanko perinteiseen teollisuuteen vai kehitetäänkö uusia mahdollisuuksia?
Tarvitaan uskalluksen elinkeinopolitiikkaa
Hietanen pitää Kouvolan elinkeinostrategian painotuksia hyvinä. Tuotanto vaatii aina logistiikkaa. Metsäteollisuudella on mahdollisuudet menestyä bioaikana, kun suuntaa tuotantonsa uusiin asioihin. Hietanen kehottaa panostamaan digibisnekseen. Digitaalisuudella voidaan tehdä kaikesta toiminnasta globaalia. Kouvolassa tarvitaan riskinottoa ja ”pörinää” toimialojen välille. Byrokratian ja valvonnan maailmasta kannattaisi siirtyä luovuuden ja erilaisuuden tukemiseen. Kouvolan ongelmana ei ole globalisaatio, vaan kateus, ryhmätyhmyys ja mukavuudenhalu, Hietanen täräyttää.
Parvinen kutsuu takapihan ahertajia etupihalle
Petri Parvinen on myynnin professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. Hänen näkemyksensä mukaan suomalaiset eivät edelleenkään osaa myydä, vaan tykkäävät askarrella takapihalla tai autotallissa hienoja ideoitaan. Jos aikoo menestyä 2010-luvulla, on opittava myös myymään tuotteensa.
2010-luku on eri sukupolvea
Parvisen mukaan 2010-luvun suomalainen ei halua hamstrata omaisuutta. Korkean elintason myötä on mahdollista panostaa omaan elämäntyyliin ja vapaa-aikaan. Yhteiskunta muuttuu voimallisesti palveluyhteiskunnan suuntaan. Työmatkustaminen koetaan turhana, etätyö, oma vuorokausirytmi ja lifestyle-yrittäjyys ovat haluttua arkea.
Onko Kouvolassa asenneongelmaa? Osaamisongelmaa?
Parvisen esittämään kysymykseen vastaa elinkeinotoimen kaupunginjohtaja Aimo Ahti kaksi kertaa myöntävästi. Ideoita on kyllä paljon, mutta niiden saattaminen käytäntöön on hidasta. Ajoitus on usein ongelma. Moni hyvä asia jää siksi kokonaan toteuttamatta.
Parvinen kehottaa Kouvolaa ryhtymään etupihan toimintaan. Myymään sitä, mitä on! Pienessä, paikallisessa toiminnassa eteneminen on helpompaa ja notkeampaa. Heti ei tarvitse valloittaa kansainvälistä areenaa.
Kouvolalaisille parempaa vuorovaikutusta
Seminaarin päätteeksi kouvolalaiset yrittäjät, päättäjät ja kehitystahojen edustajat istuivat miettimään, mikä olisi rohkeata ja mitä se voisi olla käytännössä. Ryhmäkeskusteluissa asia ylitse muiden oli vuorovaikutteisuuden lisääminen ja toive, että kaupunkilaiset ja erityisesti nuoret saataisiin mukaan päätöksentekoon. Nykytekniikka mahdollistaisi jo kansalaisäänestyksen ja ryhmäideoinnin useammissa asioissa.
Muutosta toimintakulttuuriin toivotaan
Ryhmissä toivottiin myös hallinto- ja johtamiskulttuurin muuttumista avoimemmaksi ja joustavammaksi. Raskaan byrokratian sijaan haluttiin asioiden etenevän nopeammin tekemisen asteelle. Kaupunkiin toivottiin oikeaa palvelukulttuuria kaikille tasoille.
Elinkeinojen kehittämiseen toivottiin rohkeampaa visiointia ja tekemistä. Elinkeinopolitiikan painopisteet voisi määritellä tarkemmin ja uusiin mahdollisuuksiin kannattaisi kiinnittää huomiota. Panostusta ympäristöystävällisiin ratkaisuihin kannatettiin laajasti.
Kouvolaa kolmella K:lla
Kouvolan toivottiin myös tulevan esiin jollakin teemalla, ottavan esimerkiksi tavoitteeksi olla Euroopan hyvinvointipääkaupunki. Onnistumisia tulisi tuoda enemmän esiin, markkinoida Kouvolaa paremmin. Voisi värvätä Kouvola-lähettiläitä hyvää sanomaa levittämään.
Työryhmissä laitettiin Kouvolan iskulauseet uusiksi. Yksi työryhmä määritteli uuden Kouvolan kolmen O:n kautta: Oivallus, Osallisuus ja Osaaminen. Toinen työryhmä jatkoi K-linjalla: Keskusteleva, Kuunteleva ja Konkretisoiva Kouvola.
Jos päättäjistä, yrittäjistä, virkamiehistä ja muista vaikuttajista koostuva joukko on todella näin muutokseen suuntautuneita, herää kysymys mikä sitten pitää kiinni vanhoissa hallinto- ja toimintamalleissa? Onko ajattelu nyt todella muuttumassa?
Green Spirit -seminaarissa kaupungin strategiapäällikkö Ismo Korhonen (oik.) esittelee ryhmäkeskustelun tuloksia, Pro Agrian yritysasiamies Jukka Ikonen (vas.) ja Turun kauppakorkeakoulun professori Olli Hietanen (kesk.) kannattelevat esitystä.
Tulosta