Menneet näyttelyt 2007
Kouvolan Kameraseura ry 13.2.-11.3.2007
Kymijoki
Valokuvia
Näyttelyn kuvaajat ovat: Leena Asikainen, Virpi Haapamäki, Taina Kummelus, Eija Leppänen, Ville Mantere, Unto Mentula, Joonas Mäkinen, Arto Nikkinen, Marja-Liisa Nikkinen, Eija Piirainen, Teuvo Savastola, Olavi Siitonen, Arto Sulanen, Timo VäreKouvolan Kameraseura ry on perustettu vuonna 1952. Jäseniä seurassa on noin kuusikymmentä. Seura kuuluu Suomen Kameraseurojen Liittoon, mikä mahdollistaa osallistumisen valtakunnallisiin kilpailuihin kotimaassa ja kansainvälisiin näyttelyihin ympäri maailmaa.Kameraseura toimii valokuvauksen taiteellisen ja teknisen tason kehittämiseksi arvostaen jokaisen kuvaajan omaa näkemystä ja kannustaen kuvien esilletuomista.Kameraseura järjestää kerhoiltoja, kursseja, kuvausretkiä, esitelmiä, kuvien arviointeja, valokuvakilpailuja, valokuvanäyttelyjä, laboratorion käyttöösi, tutustumiskäyntejä, yhteistoimintaa toisten kameraseurojen kanssa ja jäsenalennuksia.
Leena Pousi 13.3.-8.4.2007
Pesunkestävä Mies
Veistoksia
Leena Pousin materiaali on savi. Hän on työskennellyt kahdenkymmenen vuoden ajan taidekeraamikkona Anjalankoskella. Hän on opiskellut useilla kursseilla kuvanveistoa ja erilaisia keramiikkatekniikoita. Sen jälkeen hän on on itseoppinut luoden oman tyylin.Näyttelyssään Leena Pousi kertoo ihmisen tunteista, parisuhteesta ja kasvamisesta. Teoksia on yhteensä 16 kappaletta. Huumori luo oman ilmapiirinsä näyttelylle.Vaikka Leena Pousi haluaa tuoda esille oman sanomansa, jokainen työ antaa katsojalle mahdollisuuden luoda omat näkemyksensä.
Pia Liila 10.4-6.5.2007 Pia Liila valmistui kuva-artesaaniksi 2006. Hän oli aikaisempien koulutuksiensa pohjalta toiminut sisustussuunnittelijana, vaatesuunnittelijana ja myös suorittanut kasvatustieteiden pedagogiset perusopinnot sekä yrittäjä- ja toimitusjohtajakurssit. Hän on pienestä pitäen maalannut ja piirtänyt sekä osallistunut vuosia kansalaisopiston kuvataideryhmään, mutta vasta nyt uskaltautunut heittäytyä täysin taiteen pariin. Hän on myös toiminut lasten kuvataideryhmän ohjaajana ja tehnyt kuvataideopettajien sijaisuuksia mm. keskiasteella. Pia Liila on Valkealasta ja hän on osallistunut aikaisemmin useisiin yhteisnäyttelyihin mm. Kustaan Galleriassa sekä Suomen Paperitaidegalleriassa. Ensimmäisestä yksityisnäyttelystä tuli onnistunut ja hän sai paljon positiivista palautetta. Hän on myös pitänyt lisää yksityisnäyttelyitä mm. Helsingissä. Yleensä Pia ei tee luonnoksia paperille, vaan piirtää ja suunnittelee maalaukset ja piirrokset yksityiskohtia myöten ajatuksissaan. Hän näkee aina selvästi mielessään millainen työ olisi valmiina, (tätä tapaa hän käytti jo vuosia sitten esim. tilausvaatteita tehdessä tai sisustuksia suunnitellessa.). Erilaisia mieleen piirtyneitä ajatuksia hän lähtee sitten kunkin työn kohdalla toteuttamaan. Hän on aiemmin maalannut hyvinkin pikkutarkkaa ja realistista, mutta nyt hän on maalannut reippaampaa ja runsaampaa kädenjälkeä. Pia pitää kovasti maalaamisesta, värien vaihtelusta ja lennokkuudesta. Hän maalaa pääasiassa öljy- ja akryyliväreillä. Lisäksi hän tekee pronssiveistoksia ja harrastaa myös valokuvausta. Maalauksillaan hän pyrkii purkamaan omia tunteitaan ja / tai toiveitaan. Pia pyrkii osoittamaan, että hänen maalauksensa ovat teknisesti ja taiteellisesti toteutettuja, itsenään ”toimivia” mielen aikaansaannoksia. Maalaaminen aiheuttaa Pialle suurta mielihyvää ja kiireessäkin maalatessa hän pystyy rentoutumaan.
Löylynlyömät 8.5.-3.6.2007
Lentävät, liitävät, kiitävät
Kuusankosken työväenopiston kuvanveistoryhmä
Löylynlyömien veistosnäyttely on syntynyt Kuusankosken työväenopiston kuvanveistoryhmässä savesta, lasitteista, 1250 ˚C asteen lämpötiloista ja kaikista torstai-illoista.Kun oikea keraamikko, ohjaaja, Elsa Hulkkonen, pari syksyä sitten aloitti ryhmän kanssa, hän alkajaisiksi kysyi, mitä ryhmäläisillä on mielessä Ja yksi näistä vastauksista oli: Mieli tekee siipiä! Ajatus siivistä alkoi vähitellen kiehtoa koko kymmenen naisen joukkoa. Mielikuvitus lähti lentoon, innostus liitoon, savi käsissä kiitoon sellaisella voimalla, kuin vain saven lumoihin joutuneilta harrastajilta voi odottaa. Kun mielessä oleva aihe hakee muotoaan, se vaatii keskittymistä eli välillä Naukion taidesaunalla oli hyvin hiljaista puurtamista ja sitten aivan yht´äkkiä hulvatonta leikinlaskua ja riemukasta naurua. Energiaa vapautui, käsi herkistyi, silmä etsi ja vaati muodoilta ja väreiltä enemmän. Opittiin myös toistensa töistä, nautittiin yhdessä pienistäkin onnistumisista. Sellaista tapahtuu saven kanssa! Pyrittiin luomaan kauneutta ja haluttiin se myös esille.Näyttelyn järjestämiseen ryhmä sai tukea Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiöltä.
Nauttikaa töistä, etsikää niistä se kauneus!
Kotilieden kansikuvia - Martta Wendelin 5.6.-29.7.2007 Kouvolan taidemuseo ja kulttuuritoimiston galleria täyttävät tänä vuonna 20 vuotta. Taidemuseon juhlanäyttelyn oheen, Kulttuuritoimiston Galleriaan on ripustettu vanhoja Martta Wendelinin kuvittamia Kotiliesiä 1930–40 –luvuilta.
Martta Wendelin kuvitti Kotiliesiä vuosina 1920–1950. Aiheet kuvaavat kotipiiriä: naisia ja lapsia arkisissa puuhissa vuodenajat huomioon ottaen. Kuvissa näkyy aikakauden maalaisympäristöä ja työntekoa. Wendelinille tyypillistä on ikuinen rauhan ja onnellisuuden maailma, joka näkyy myös sota-aikana tuotettujen lehtien kansissa. Wendelinin kuvituksilla on ollut suuri merkitys taiteen ulottamisessa ympäri Suomea. Kotilieden kansikuvat ovat jääneet monien naisten mieliin rohkaisten uskomaan parempaan huomiseen.
Lehdet ovat yksityiskokoelmasta.
Heini Hiedanpää, Elsa Hulkkonen ja Marja-Leena Hulkkonen
31.7.-26.8.2007
Hetket
Grafiikkaa, veistoksia ja maalauksia
Olemme pystyttäneet kolmannen yhteisnäyttelymme Kouvolan kulttuuritoimiston galleriaan. Ensimmäisen kerran esitimme töitämme ”Minun luontoni” -nimisessä näyttelyssä Myllykosken kirjastossa 2003 ja sen jälkeen 2005 ”Talven unia” Kirkonkylän kesäkahvilassa Iitissä.
Olemme iloisia ja tyytyväisiä, että alkujaan Elsan idea koota yhteisnäyttely on taas toteutunut. Erilaiset tekniikkamme täydentävät toinen toisiaan ja näin ollen kukin omalta osaltaan edesauttaa teoksillaan monipuolisen näyttelyn syntymiseen.
Työni ovat syntyneet pikkuhiljaa mietiskellen ja kypsytellen. Ne saavat lopullisen muotonsa kuparissa, kun ensin katselen painolaattaa ja tuon kuvan teräspiirtimellä esiin. Kuivaneulasta löysin aikoinaan oman tekniikkani. Nautin hitaudesta ja suoruudesta. Kupari ei anna helposti periksi ja aihe saa valmistua rauhassa. Lopputulos yllättää aina. Aiheet ovat läheisiä ja tuttuja, osa jokapäiväisiä. Minun maailmaani.
Heini Hiedanpää Käytän veistoksia valmistaessani pääasiassa käsinrakennustekniikoita, joskus kipsisiä apumuotteja. Päämateriaalini on kivitavarasavi. Aiheet töihini saan omasta elämästä. Olen kiinnostunut luonnon muodoista ja ihmiskehon osista. Esitän ihmiselämän erilaiset kokemukset ja tunnetilat kolmiulotteisina muotoina. Onnistuneimmat työni kertovat minusta tuntevana ihmisenä suomalaisessa kulttuurissa.
Elsa Hulkkonen Maalaan vesiväreillä. Saan haluamani tuloksen yhdistämällä useilla värikerroksilla aikaan saatuja kuultavia sekä enemmän ja vähemmän peittäviä väripintoja. Aloitan ilman luonnostelua, ja kohta maalaus vie mukanaan, ottaa ylivallan ja vaatii sitä väriä sinne ja tätä tuonne. Aiheeni ovat aikaisemmin olleet pääosin luonnosta. Nyt tavoitteeni on ollut maalata aiheen ja tekniikan suhteen vapaammin ja monipuolisemmin.
Marja-Leena Hulkkonen Heidi Kirveskangas 28.8.-23.9.2007
Väreistä valoa elämään
Akryylimaalauksia
Kuka olen? Mitä haluaisin sanoa Sinulle?Haluaisin, että katsellessasi tuntisit jotain...puut ja sydämet heräisivät eloon ihmisinä, jotka kertoisivat Sinulle omaa tarinaansa.Pysähdy hetkeksi kiireen keskellä ja anna itsellesi aikaa tuntea.Anna värien tuoda valoa elämääsi - niin minullekin kävi ja käy joka kerta uudelleen maalatessani. Teokset syntyvät nopeasti hetken kuviksi sielustani. Aivan ilmeisesti jokaisella taululla on oma tarinansa kerrottavana Sinulle...Minulle...Meille.
Heidi Kirveskangas
Päivi Ala-Krekola 25.9.-21.10.2007
Impressions
Maalauksia luonnosta
Hetki, joka ei
koskaan palaa
samanlaisena,
sen haluan tavoittaa.
Muistaa myöhemmin
tuon hetken lumon,
ikuisuuden palan
Paula Juvonen
Minua kiehtoo ja inspiroi luonnon monivivahteisuus, sen muuttuvuus vuodenaikojen mukaan; valon leikit vedessä, niityn sävyt, veden virtaaminen, usvan salaperäisyys.
Kevättalvi herättää halun tallentaa talventörröttäjät, valon ja varjon vaihtelut kevätkoivikossa, kontrastit sulavassa kevätjäässä. Haluan saavuttaa tunnelman kosken kuohunnasta niin, että voit melkein kuulla sen pauhun ja olla läsnä. Siirrän maalaukseeni osia maisemasta ja vähitellen kuva muuttuu, lopulta jäljelle jäävät värit, valot ja tunnelma. Käytän töissäni sekatekniikkaa ja monia kuvaamisen keinoja halutun tuloksen saavuttamiseksi.
Anna Kirstinä 23.10.-18.11.2007
Outoja kohtaamisia/Strange encounters
Maalauksia
Kouvolan kaupungin kulttuuritoimiston galleriassa on esillä Anna Kirstinän yhdeksäntoista akryylimaalausta puulevylle vuosilta 2004-2007. Annalla on kulunut yhdeksäntoista vuotta siitä kun hänen maalauksiaan oli ensi kerran julkisesti näytteillä. Tässä välissä on tapahtunut paljon. Hän on kouluttautunut taiteilijan ammattiin suorittaen opintoja sekä kotimaassa että Ranskassa. Hän on opiskellut muitakin taiteen lajeja kuten esimerkiksi veistämistä sekä ääni- ja videotaidetta, mutta maalaus on hänelle ilmaisukeinoista luontevin.
Anna Kirstinä maalaa voimakkailla väreillä ja ronskisti. Akryyliväri kuivuu nopeasti ja mahdollistaa monenlaisia maalaustekniikoita kerrosmaalauksesta akvarellimaisiin laseerauksiin. Hän levittää väriä siveltimellä, tikuilla, pumpulitukoilla sormilla jne. Joskus maalauksissa on monotypiaa, se on tekniikkana melkein graafista ilmaisua.
Anna ammentaa aiheensa elämästä ympärillään. Monet työt ovat muistilapun kaltaisia. Maalaaminen on mahdollisuus kirjoittamiseen: väreillä on oma muuttuvainen merkityksensä ja jotkut hahmot voivat olla lainaa tai heijastumia taide- tai kulttuurihistoriasta johon Anna mielellään sukeltautuu.
Työhuoneella Anna kertoo tarinoita itselleen, matkustaa mielessään kauas ja kommentoi maailmantilaa. Hän on myös hiukkasen humoristi. Maalauksen aihe saattaa olla joskus ironinen: esimerkiksi Savurouvassa elegantti rouva savuaa kaasunaamari päässä.
Vuosien varrella Annan työskentelyyn ovat vaikuttaneet näennäisesti hyvin erilaiset kuvataiteilijat kuten esimerkiksi Giacometti ja Takalo-Eskola.
Ihmisen ääni puhuttelee ja ajaa myös omaan ilmaisuun!
Teija Mickos 20.11.2007-13.1.2008
Elämä
Tiffanylasitaidetta
Tiffany -lasitaide vei Teija Mickoksen mennessään noin kymmenen vuotta sitten. Itsensä toteuttaminen on ollut parasta mitä Teija tietää lasitaiteen ahkerana harrastajana. Harrastus on ollut mielen rauhoittaja, ja hän on voinut toteuttaa sisältä kumpuavia ideoitaan.
Teija on itseoppinut, tekniikan ja välineihin liittyvät neuvot hän on oppinut kansalaisopistossa.
Teija Mickos suunnittelee kaikki itse, hän ei kopioi muuten kuin logojen tai omien eläinten kuvista, joissa tarvitsee tarkan silhuetin. Toisaalta hänen mielestään Luojan luomaa kaikki on. Tuli se sitten ihan ”omana” ideana vai jonkin toisen jo ideoimana.Teijan näyttelyssä on vuosien varrelta malleja ja viimeisimmät poronsarvityöt ovat kummunneet hänen sisäisistä mielikuvistaan Hän on pitänyt näyttelyitä yksityisesti pohjoista Lappiamme myöten, ja yhteisnäyttelyissä hän on ollut myös mukana.
Teija toivoo, että yleisö pitää näkemästään,sillä työt ovat tuottaneet hänelle suurta iloa suunnittelu- ja tekovaiheessa.
Tulosta
