Koulun historiaa

Koulunjohtaja Harry Heikarin puheesta koulun 25-vuotisjuhlassa

Kaunisnurmen koulurakennushankkeen paperisodan vuosi oli v. 1960. Sitä ennen oli tietenkin tehty alustavaa pohjustus- ja suunnittelutyötä, sekä tehty tarpeen vaatimat päätökset kaupungin eri elimissä.

Kouluhallitus vahvisti rakennusohjelman 8.3.1960. Laintulkinnassa syntyi kuitenkin erilaisia käsityksiä kaupungin ja kouluhallituksen välillä siitä, oliko kaupungilla oikeutta

sisällyttää rakennusohjelmaan sellaisia huonetiloja, joiden rakentamiseen ei myönnetty valtionapua. Kaupunki olisi tietenkin rakentanut ne omalla kustannuksellaan. Asia annettiin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ja päätös tuli vasta 1.12.1960. Se oli kaupungin kannan mukainen, eli siis myönteinen.

Nyt tuli kiire. Kun oli kysymys vuoden -60 rakennushankkeesta (valtionapu), oli rakentaminen aloitettava saman vuoden puolella, ja perustus saatava valetuksi ennen vuodenvaihdetta. Aikaa oli vajaa kuukausi ja joulukin siinä välissä. Koska asialla oli kiire, kouluhallitus vahvisti pääpiirustukset ja määräsi normaalihinnan jo 29.11.1960 siis ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä rakennusohjelmasta, mutta kouluhallitus oli saanut ratkaisusta tiedon etukäteen.

Urakkasopimus allekirjoitettiin 7.12.-60 Kouvolan Rakentajat Oy:n kanssa ja työt alkoivat välittömästi 9.12.1960. Rakennus oli määrä olla valmis elokuun puoliväliin mennessä, jolloin kalustamiseen jäisi aikaa pari viikkoa.

Töitä tehtiin tehokkaasti, ja kun talosta tuli yksikerroksinen saatettiin työskennellä yhtä aikaisesti laajalla alueella. Koulu valmistui aikataulun mukaisesti ja koulunpito voitiin aloittaa normaalisti 1.9.1961.

Vihkiäisjuhlaa vietettiin 29.10.1961. Juhlapuhujana oli kouluhallituksen silloinen suomenkielisen kansanopetusosaston koulutoimenjohtaja, kouluneuvos Alfred Salmela.

Koulurakennuksen suunnitteli silloinen kauppalanarkkitehti Reino Hämäläinen. Alunperin siinä oli 16 luokkahuonetta ja 4 erikoisluokkaa sekä voimistelusali, lisäksi keskuskeittiö, varastotiloja sekä kaksi asuntoa. Vuonna 1978 tehdyssä peruskorjauksessa huonetiloja jonkin verran muunneltiin sekä suoritettiin muuta kunnostusta.

Koulun ulkonäköä oudoksuttiin, varsinkin aluksi. Ei oltu vielä totuttu kaupunkikuvassa matalaan ja laajaan, yksikerroksiseen koulutaloon. Siihenastiset olivat olleet kerrostalotyyppiä. Kun koulun sijaintia yritettiin selittää vieraille, kuultiin usein lisäkysymys, että onko se sitten se autokorjaamon näköinen rakennus siinä kohtaa, mistä käännytään kasarmille.

Hyvänä puolena on pidetty sitä, että syntyvä melu jakaantuu erillisiin siipiosiin, eikä kasaannu siinä määrin kuin kerrostalo- ja keskihallityyppisissä kouluissa.

Tällaisessa yksikerroksisessa ja erillissiipitalossa on ulkoseinä- ja kattopinta-alaa paljon. Rakentamisen aikoihin öljy oli halpaa, eikä lämpötalouteen tarvinnut kiinnittää kovin paljon huomiota.

Talon erikoisuutena voidaan mainita neljän hengen hissi. Erikoisuus se on siksi, että harvassa yksikerroksisessa talossa on sellainen ylellisyys. Monet ovatkin hämmästelleet, että mihin sillä oikein noustaan, kun seuraavaa kerrosta ei ole. Selityksenä sanottakoon, että 16 vuotta toimineen keskuskeittiön tarpeita se aikanaan palveli. Nykyisin se on vain muinaisjäänne tuolta ajalta.

Kouluja rakennettaessa näyttää lähes aina olleen jonkinasteinen pulakausi. Niinpä Kaunisnurmen koulun rakentamisen aikaan vallitsivat sellaiset määräykset, että esim. luokkahuoneita ei saanut tehdä sen suuremmiksi kuin mitä ne nyt ovat. Kohtuudella niihin saadaan mahtumaan noin 30 oppilasta, mutta kuitenkin senaikaisten säädösten mukaan piti saada mahtumaan 40 oppilasta. Heti ensimmäisenä vuonna yksi luokka olikin maksimivahvuudessaan.

Vielä tiukempia määräykset olivat Sarkolaa rakennettaessa. Silloin ei saanut tehdä edes ruokasalia. Se on tehty sinne myöhemmin.

Ja kun aikanaan rakennettiin Kankaan koulua, oli pula rakennusmateriaalista mm. muurauskalkista. Työnjohto alituiseen muistutti ja varoitteli käyttämästä liikaa kallisarvoista kalkkia. Kerrotaan työmiesten leukailleen mestarille raamatun kieltä mukaellen, että "herra, ota pois tämä viimeinenkin kalkki".

Koulujen oppilasmäärän vaihteluissa kuvastuvat sekä valtakunnalliset, että paikalliset olosuhteet ja päätökset. 60-luvulla vaikuttivat vielä sodan jälkeiset suuret ikäluokat.

Myös maaltapako kaupunkeihin oli voimakasta. Ns. aluerakentaminen on kaupungin sisällä siirtänyt koulujen oppilaspainetta siihen suuntaan, missä on rakennettu.

Kaunisnurmen koulussa oli ensimmäistä lukuvuotta aloitettaessa 13 luokkaa ja 427 oppilasta. Ensimmäisinä opettajina olivat Harry Heikari, joka oli myös koulun johtaja, Liisa Harstila, Viljo Harstila, Irja Inkinen, Lempi Koskelainen, Helli-Maija Merenmaa,

Lauri Ollila, Kirsti Pajunen, Salme Palosara, Kaarin Penttilä, Salme Savisalo, Rauha Vesterinen, Raimo Volanen sekä käsityönopettajina yhteisesti Kankaan koulun kanssa Niilo Jalkanen ja Aino Orava.

Oppilasmäärä kasvoi alkuvuosina yli 450 mutta alkoi sitten tasaisesti laskea. Peruskouluun siirtymisvuonna sekä myös seuraavana 1975 ja -76 oppilasmäärä nousi jälleen, ollen korkeimmillaan n. 460 oppilasta. Se johtui, paitsi peruskouluun siirtymisestä, jolloin osa oppilaista ei enää mennyt oppikouluihin, myös siitä, että eskolanmäkeläiset eivät vielä olleet saaneet omaa kouluaan ja oppilaita kuljetettiin sieltä linja-autoilla Kaunisnurmelle.

Opetusvälineiden kehitys

Neljännesvuosisadassa ovat opetusvälineetkin ehtineet muuttua ja kehittyä. Esimerkiksi 60-luvun alkupuolella oli suuri asia, kun saatiin ensimmäinen spriimonistuskone. Kaupungin budjettiin hankintamääräraha ei silloin mahtunut, mutta kun oltiin nuoria ja omatoimisia, kerättiin jätepaperia ja rahoilla ostettiin kone. Paperi ja sprii saatiin koulun varoilla. Siitä lähtien Kaunisnurmenkin opettajat haisivat pirtulle, vieläpä työaikana. Käsin veivattava spriikone vaihtui sittemmin sähkökäyttöiseksi. 70-luvulla tuli avuksi lämpökopiolaite. Nämäkin vempaimet jäivät museotavaraksi, kun 80-luvulla saimme nykyaikaisen valokopiointikoneen.

Vastaavanlainen kehitys tapahtui kuvatauluista, dia- ja piirtoheittimistä nykyajan videolaitteisiin, mutta yksi, aina varma ja pätevä, opetusmenetelmä on säilynyt. Se on taulu, liitu ja leuka-menetelmä.

Kirjastotoiminta

Lv. 63-64 saatiin kouluun lainakirjasto. Kirjat hankki, omisti ja huolsi kaupunginkirjasto mutta lainaustoiminnan hoitaminen tapahtui koulun puitteissa. Järjestelmä lienee ollut silloin ainutlaatuinen koko maassa.

Lainausten lukumäärä on ollut jatkuvasti korkea, enimmillään yli 10.000 lainausta lukuvuodessa, nykyisinkin 6.000. On ilmeinen vahinko, että lainakirjastot ovat monista kouluista lopetettu. Koulumme kirjastotoiminnan aloitti Viljo Harstila.

Lv. 63-64 alkoi englanninkielen opetus, aluksi kerhomuotoisena ja seuraavana lukuvuonna ylimääräisenä vapaaehtoisena aineena neljänsillä luokilla. Ensimmäisenä englanninkielen aineenopettajana oli Raija Puustell syyslukukauden alusta -67.

Keskuskeittiö

Keskuskeittiön rakentaminen Kaunisnurmen koulun yhteyteen merkitsi uudenlaista järjestelyä Kouvolan kansakoulujen ruokailussa. Ruoka valmistettiin keskitetysti täällä ja kuljetettiin muille kouluille. Peruskouluun siirryttäessä keittiön kapasiteetti ei enää riittänyt. Jotkut koulut olivat tuolloin armeijankin leivissä eli saivat ruokansa kasarmilta.

Uusi ruokatehdas valmistui ja aloitti 1978 Mansikka-aholla. Keittiön alkuperäinen henkilöstö oli Toini Hasu, vastaava keittolanhoitaja sekä keittäjinä Martta Ihalainen, Ida Järvinen ja keittiöapulaisina Martta Hänninen, Sylvi Kaikko, Eila Takki, myöhemmin Lassi, ja Aino Ijäs.

Myös vahtimestaripariskunta Elli ja Raimo Katajamäki liittyivät kiinteästi em. keittiöväkeen, kuten koulun kaikkeen muuhunkin toimintaan. Olemme kaiholla muistelleet keskuskeittiöaikaa, kun saimme olla lihapatojen ääressä. Erityisesti naisväki murehti sitä, että uusi keskuskeittiö vei mukanaan siihenastisen vahtimestarin, Raimo Katajamäen. Vanha suola janottaa yhä.

Koulun ensimmäisen lukuvuoden henkilökunnasta mainittakoon myös siivoojat Ester Moisio, Helvi Bongi ja Nina Lång. terveydenhoitajana oli Rauni Hermonen.

Kouluneuvosto ja johtokunta

Koulun hallinnossa tapahtui peruskouluun siirryttäessä merkittävä muutos. Entinen kaupungin yhteinen kansakoulujen johtokunta nimettiin koululautakunnaksi ja kukin koulu sai oman kouluneuvoston. Kaunisnurmen ensimmäiseen kouluneuvostoon

kuuluivat Kari Norkola, puheenjohtaja, Vesa Vuorio, Hannu Kiesiläinen, Maj-Lis Lanakoski, Alpo Päällysaho sekä opettajajäseninä Harry Heikari ja Liisa Harstila.

Vierailut

Koulu oli uutena monien tutustumisvierailujen kohteena aina siihen asti, kunnes Mansikka-ahon koulu valmistui v. 1972. Koulua on myös käytetty monien koulun ulkopuolisten järjestöjen ja yhteisöjen järjestämien tilaisuuksien ja tapahtumien pitopaikkana ja majoitustilana sekä erityisesti muonituspaikkana. Niinikään voimistelusali on ollut jatkuvassa iltakäytössä.

Tällä tavoin koulu on palvellut ympäristöään ja yhteiskuntaa laajemminkin, kuin vain toimimalla pelkästään koululasten opinahjona. Jatkukoon hyvä yhteispeli edelleenkin.

Kaunisnurmen koulun oppilasmäärän vähentyessä, tyhjilleen jääneet luokkatilat mahdollistivat sen, että koulurakennukseen on voitu sijoittaa koulujen yhteisiä erityisluokkia.

Kouvolan ensimmäinen tarkkailuluokka aloitti lv. 1962-63 Kaunisnurmella. Ensimmäisenä opettajana oli Lauri Ollila. V. 1968 Kouvolaan perustettu CP-luokka siirtyi Kaunisnurmelle v. -73, sekä kolmen välivuoden jälkeen uudelleen vuodesta 1978. 1.8.1979 alkaen CP-luokista muodostettiin oma kouluyksikkö, Kouvolan seudun CP-koulu, jonka nimeksi tuli 1.8.-85 alkaen Pajakadun erityiskoulu. Ensimmäisenä CP-luokan opettajan toimi Liisa Lahti.

Syksyllä 1979 koulurakennuksen siipiosa saneerattiin erityiskoululle tarpeisiin sopivaksi. Sinne järjestettiin luokka- ja muut tarvittavat tilat kahdelle opetusryhmälle.

Aluksi pääosalla oppilaista oli ns. CP-vamma,josta johtui koulun silloinen nimikin, Kouvolan seudun CP-koulu. Myöhempinä vuosina yleisimmäksi syyksi kouluun siirtymiselle muodostui MBD -oireyhtymä, joka sekin on viime vuosina väistynyt yhä laajemmaksi muodostuneen ongelmakentän tieltä. Sittemmin Pajakadun koulua, nykyisin Kaunisnurmen koulun e-luokkia, käyvät ne lapset ja nuoret, jotka erilaisten neurologisten, psyykkisten ja fyysisten vammojen tai sairauden vuoksi eivät pysty suorittamaan oppivelvollisuuttaan tavallisissa koululuokissa, vaikka muuten ovat täysin kykeneviä suoriutumaan yleisopetuksen oppimäärästä.

E-luokilla opiskellaankin yleisopetuksen suunnitelman mukaisesti, vaikkakin yksilöllisesti soveltaen. Yläasteen jälkeen oppilaat siirtyvät lukioon tai ammatillisiin oppilaitoksiin, kuten muutkin peruskoulunsa suorittaneet.

Uraauurtavaa yhteistyötä yli kuntarajojen

Kaunisnurmen koulun e-luokat kuuluvat Kouvolan koulutoimeen, mutta alusta asti oppilaita on yhteistyösopimuksen mukaisesti tullut nykyisen kuntaseiskan alueelta. Koulua voi hyvällä syyllä pitää eräänlaisena kuntaseiskassa tapahtuvan käytännön tason yhteistyön uranuurtajana.

Koulu sijoitettiin aikanaan Kaunisnurmen ala-asteen yhteyteen lähinnä siksi, että yhdessä tasossa oleviin tiloihin oli helppo järjestää kulkumahdollisuudet myös liikuntavammaisille oppilaille. Erityiskoulun sijoittaminen samoihin tiloihin tavallisen ala-asteen kanssa, oli aikaansa edellä oleva toimenpide, joka herätti myös epäilyksiä.

Kuluneet vuodet ovat kuitenkin osoittaneet ennakkoluulot vääriksi. Yhteiset tapahtumat, välitunnit ja ruokailut ovat rikastuttaneet molempien koulujen toimintaa ja yhteistyö opettajien ja oppilaiden kesken on aina sujunut hyvin. Ulkopuolisen on vaikeata yhtäkkiä kahta koulumuotoa erottaakaan, mikä on omiaan alentamaan myös erityiskouluun siirtymisen kynnystä. Siihenkin liittyy nimittäin usein ennakkoluuloja, jotka kuitenkin säännöllisesti nopeasti häipyvät koulunkäynnin alkaessa sujua oppilaiden saadessa heille sopivaa yksilöllistä ohjausta, mikä suurissa yleisopetuksen luokissa on mahdotonta toteuttaa.

Koulua perustettaessa sen johtajaksi määrättiin Kaunisnurmen ala-asteen johtaja Harry Heikari, josta tuli näin molempien koulujen johtaja. Erityiskoulun identiteetin muodostumisen kannalta tärkeäksi katsottiin tuolloin kuitenkin, että siitä tehtiin hallinnollisesti oma yksikkö. Vuoden 2004 alusta lukien Pajakadun koulu liitettiin Kaunisnurmen koulun e-luokiksi.

Toiminta löytää omat uomansa

Koulun aloittaessa omana yksikkönään v. 1979 olivat sen ensimmäiset erityisopettajat Ulla Tuominen ja Matti Norppa, joka määrättiin johtajaa avustavaksi opettajaksi. Nuoret ja asialleen omistautuneet opettajat loivat yhdessä koulunjohtajan kanssa lähes tyhjästä toiminnan suuntaviivat ja periaatteet. Niin sanottu pedagoginen pioneerityö tehtiin pitkälti opettajien voimin koulunjohtajan antaessa arvokasta tukea hallinnollisten asioiden järjestelyissä.

Alusta asti koulussa suoritettiin myös yläasteen oppimäärä, joten samassa opetusryhmässä oli joskus 4-5 eri luokka-asteen oppilaita. Tilanne helpottui hieman, kun kolmas opetusryhmä saatiin v. 1982. Tällä hetkellä e-luokat opiskelevat kuudessa perusopetusryhmässä. Yleensä luokat ovat täysiä, joten niillä on yhteensä noin 60 oppilasta. Osa luokista on edelleenkin yhdysluokkia.

Vaikka erityisluokan oppilasmäärä ei pääsääntöisesti ylitä 10 oppilaan rajaa, aiheuttaa oppilaiden vammautuneisuus, suuret yksilölliset erot sekä jakautuminen useammalle eri vuosiluokalle omat ongelmansa. Oppilaista huolehtiminen ja yleisopetuksen tavoitteiden saavuttaminen olisikin mahdotonta ilman koulunkäynti- ja kouluavustajia, joita on oltava jokaisessa ryhmässä. Jo fyysiset vammat aiheuttavat monille oppilaille jopa henkilökohtaisen avustajan tarpeen.

Koulun ensimmäinen koulunkäyntiavustaja oli Paula Kujala, joka tuli tehtäväänsä v. 1980, ja työskentelee talossa edelleenkin. Hänen lisäkseen koulussa on viisi muuta vakituista koulunkäyntiavustajaa ja heidän lisäkseen tällä hetkellä 5 henkilökohtaista koulunkäyntiavustajaa.

Myös ns. lukiopetuksen tarve on erittäin suuri, ja vaikka omatkin opettajat ovat saanet koulutuksen tähänkin tehtävään, on yksilöllisen opetuksen antaminen oppituntien aikana mahdotonta. Resurssit ovat näissä asioissa vuosien myötä huonontuneet melko rajusti, sillä kun alkuaikoina erillinen lukiopettaja antoi opetusta 8-10 tuntia viikossa puolta pienemmälle oppilasmäärälle, on nyt pärjättävä 2-3 tunnilla, josta huolehtii yksi omista opettajista varsinaisen työnsä lisäksi.

Arvostusta ulkopuolelta

Vuosien myötä Pajakadun koulu on saavuttanut arvostetun aseman alueensa erityiskoulujen joukossa. Koulu ansiot on huomioitu myös ulkopuolisilta tahoilla, mitä kuvastaa mm. sen saama Perheen vuoden palkinto v. 1994.